Kausi kaudelta 1996-2017



Päävalmentaja: Kari Eloranta
Joukkueen kapteenit: Tony Grönroos (C) ja Jussi-Antti Reimari sekä Tomi-Pekka Kolu (A)

Kausi 1996–1997 oli ensimmäinen, jolla lahtelainen jääkiekkoilu esiintyi pelkästään Pelicans-nimisellä joukkueella silloisessa I-divisioonassa. Kauden aikana Pelicansin merkittävimpiä vastustajia olivat lähinnä Oulun Kärpät, Kokkolan Hermes, K-Karhut ja FPS. Kaudella 1996–1997 joukkueen parhaimmistoa ja tärkeimpiä pistemiehiä olivat kanadalaishyökkääjät Craig Hamelin ja Jason Melong. Sentteri Hamelin teki 40 divisioonan runkosarjapelissä tehot 34+27 eli 61 pistettä. Melong teki samalla pelimäärällä 18 maalia ja 34 syöttöä. Kentällisen kolmas hyökkääjä Sami Kokko oli myös kauden aikana merkittävässä roolissa. Pelicansin ykkösmaalivahtina pelasi joukkueen nykyinen omistaja ja maalivahtivalmentaja Pasi Nurminen. 30 runkosarjaottelussa Nurmisen torjuntaprosentti oli 92,50 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,40 per ottelu. Pelicans sijoittui runkosarjassa kolmanneksi.

Kaudella 1996–1997 ei I-divisioonassa yksikään joukkue noussut eikä pudonnut. Pelicans pelasi sarjan pudotuspeleissä viisi ottelua, joissa sen paras pistemies oli myöhemmin SM-liigaakin joukkueessa pelannut laitahyökkääjä Jarkko Ollikainen tehoilla 2+3. Pudotuspeleissä kummatkin maalivahdit Nurminen ja Sami Lehtinen pelasivat hyvin. Nurminen pelasi kolme ottelua torjuntaprosentilla 93,40. Päästettyjen maalien keskiarvo hänellä oli 2,34. Lehtisen vastaavat lukemat olivat 94,40 ja 1,51. Pudotuspelisarjassa paikasta SM-liigakarsintoihin Pelicans kohtasi Järvenpään Haukat, joka eteni lopulta karsintapeleihin otteluvoitoin 3-2.


Päävalmentaja: Kari Eloranta
Joukkueen kapteenit: Tony Grönroos (C) sekä Jani Uski ja Jussi-Antti Reimari (A)

Kaudeksi 1997–1998 Pelicansiin tulivat vahvistuksiksi kanadalaissentterit Nick Poole ja Kevin McKinnon (tehopisteet 13+18 44 runkosarjaottelussa) sekä uutena merkittävänä suomalaishankintana HPK:ssa vähälle peliajalle jäänyt hyökkääjä Toni Saarinen, joka kuuluikin Pelicansin vakiokokoonpanoon yhdeksän kauden ajan. Myös hyökkääjät Jani Uski ja Kari Laitinen olivat isossa roolissa ja tekivät paljon tehopisteitä: Uski 35 ottelussa 40 pistettä ja Laitinen 44 ottelussa 27 pistettä. Edellisellä kaudella Pelicansin tärkeänä hyökkääjävahvistuksena pelannut Jason Melong pelasi ainoastaan 11 divisioonaottelua tehoin 4+2.

Hyvät tehopisteet 14+7 runkosarjassa teki myös Pelicansin parhaimpiin puolustajiin kuulunut Kimmo Peltonen vain 32 ottelussa. Kaudella 1997–1998 myös Pasi Nurminen teki lopullisen läpimurtonsa Pelicansin ykkösmaalivahtina. Torjuntaprosentti runkosarjassa oli koko I-divisioonan paras 94,1. Myös Nurmisen päästettyjen maalien keskiarvo peliä kohden oli erittäin hyvä 1,65. Nurminen pelasikin runkosarjassa 30 ottelua ja kakkosmaalivahti Sami Lehtinen 17. Nurmisen hyvät pelit huomattiin myös SM-liigassa HPK:ssa, jonne hän siirtyi kauden jälkeen.

Runkosarjan kolmannen sijan jälkeen Pelicans pelasi jälleen divisioonan pudotuspeleissä paikasta liigakarsintoihin, mutta joukkue ei vielä onnistunut nousemaan liigaan.


Päävalmentaja: Kari Eloranta

Joukkueen kapteenit: Kimmo Peltonen (C) ja Jussi-Antti Reimari sekä Tomi-Pekka Kolu (A)

Kaudeksi 1998–1999 Pelicansin kokoonpano koki monia uudistuksia edellisiin divisioonakausiin verrattuna. Tärkeimpinä uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät hyökkääjät Aki Uusikartano, Magnus Axelsson, Mika Asikainen, Michael Johansson, Petri Lätti, Jouko Myrrä ja Jussi Vienonen, joka oli Pelicansin senttereistä runkosarjassa tehokkain 40 tehopisteellään. Uusina puolustajina kokoonpanoon tulivat Veli-Pekka Laitinen ja A-junioreista nostettu Kaj Lindström.

Maalivahdeista Sami Lehtinen sai vallattua ykkösvahdin paikan Pasi Nurmisen siirryttyä Hämeenlinnan Pallokerhoon. Pelicansin kakkosmaalivahdiksi puolestaan tuli Kimmo Kytölaakso Järvenpään Haukoista. Tehopisteiden valossa runkosarjan suurin onnistuja oli edellisellä kaudella HPK:sta Pelicansiin siirtynyt Toni Saarinen, joka teki 48 runkosarjapelissä 46 tehopistettä. Senttereistä toiseksi tehokkain oli Uusikartano, joka teki 47 ottelussa 39 pistettä ja hankki +/- -tilastoon hienon lukeman +29. Muutenkin lähes kaikki Pelicansin pelaajat olivat +/- -tilastossa plussalla, mikä on harvinaista joukkueen historiassa, kun otetaan huomioon myös kaikki liigakaudet.

Joukkue kamppailikin tasaisesti I-divisioonan kärkipaikasta Kärppien kanssa ja pääsi kakkossijan ansiosta jälleen pudotuspeleihin, vaikka Nurmisen lähteminen Hämeenlinnaan ja liigapeleihin jättikin suuren vastuun kakkosmaalivahdin rooliin aikaisemmin tottuneelle Sami Lehtiselle.

Divisioonan pudotuspeleissä Pelicans pelasi kaudella 1998-1999 yhteensä yhdeksän ottelua. Parhaita pistemiehiä niissä olivat hyökkääjätJarkko Ollikainen (4+7) ja Jouko Myrrä (3+7). Pudotuspeleissä myös Sami Lehtinen oli huikeassa vireessä: torjuntaprosentti oli 97,4 ja päästettyjen maalien keskiarvo vain 0,64 per ottelu. Pudotuspelien huipennukseksi Pelicans pelasi liigakarsinnoissa talousvaikeuksiin joutunutta KalPaa vastaan. Pelicans pudotti kuopiolaisjoukkueen alasarjoihin ja nousi itse jääkiekon SM-liigaan ensimmäistä kertaa historiansa aikana otteluvoitoin 3-0.


Päävalmentaja: Kari Eloranta

Joukkueen kapteenit: Mika Niskanen (C) ja Jan Latvala sekä Veli-Pekka Laitinen (A)

1999-2000 Pelicans pelasi liiganousijana ensimmäisen kautensa SM-liigassa. Uusina ulkomaalaispelaajina Pelicansiin liittyivät latvialaishyökkääjä Aigars Cipruss, kesken kauden hankittu amerikkalaishyökkääjä Brett Lievers, ruotsalaissentteri Mathias Bosson, ruotsalaispuolustaja Daniel Johansson, kesken kauden tullut kanadalaissentteri Danny Gravelle, valkovenäläinen vain kolme peliä pelannutAleksei Lozhkin sekä slovakialainen Robert Tomik. Tärkeimpinä uusina suomalaishankintoina Pelicansissa pelasivat nykyinenkin joukkueen puolustaja Jan Latvala sekä laitahyökkääjä Tommi Turunen. Pelicansin ykkösmaalivahtina jatkoi edellisen kauden tapaan Sami Lehtinen ja kakkosmaalivahtina oli uutena miehenä joukkueeseen liittynyt Ville Koivula.

Kausi alkoi Pelicansin osalta hyvin kahdella peräkkäisellä voitolla, kun ensimmäisessä pelissä kaatui Jokerit Helsingissä 1-4 ja seuraavassa ottelussa Tappara Lahdessa peräti 8-2. Näiden otteluiden jälkeen alkoi kuitenkin pitkä tappioputki ja jo aikaisin oli selvää, että Pelicans juuttuisi sarjataulukon pohjalle. Kaudesta olikin tuloksena viimeinen sija ainoastaan kahdeksalla voitolla ja 24 pisteellä 54 ottelusta.

Pelicans pelasi lopulta liigakarsinnoissa I-divisioonaa ylivoimaisesti tuolloin hallinnutta Oulun Kärppiä vastaan. Liigakarsinnoissa Juhani Tammisen valmentama Kärpät oli Pelicansia parempi voitoin 3-1 ja nousi kauden päätteeksi SM-liigaan. Pelicansin säästi putoamiselta kuitenkin SM-liigan kabinettipäätös, jonka mukaan liiga suljettiin ja siitä tehtiin 13 joukkueen osakeyhtiömuotoinen sarja entisen 12 joukkueen avoimen sarjan sijasta. Näin Kärpät nousi ja "pudonnut" Pelicans säilytti paikkansa liigassa 13. joukkueena. Samalla päätettiin, että I-divisioona muutti nimensä nykyiseksi Mestikseksi. Pelicansin paras pistemies runkosarjassa oli Tommi Turunen, joka teki 54 ottelussa 15 maalia ja 16 syöttöä. Karsinnoissa joukkueen paras hyökkääjä oli kauden jälkeen Kärppiin siirtynyt Brett Lievers.


Päävalmentaja: Kari Eloranta

Joukkueen kapteenit: Mika Niskanen (C) ja Jani Keinänen sekä Jan Latvala (A)

Kaudelle 2000-2001 Pelicans sai monia hyviä vahvistuksia sekä Suomesta että ulkomailta. Pasi Kuivalainen tuli joukkueeseen ykkösmaalivahdiksi ja syrjäytti Sami Lehtisen jälleen luukkuvahdin rooliin. Muista kotimaisista pelaajista tärkeimpinä joukkueeseen liittyivät sentteri Jani Keinänen Hämeenlinnasta, laitahyökkääjät Mikko Peltola ja Lasse Jämsen sekä puolustaja Kalle Koskinen. Ulkomaalaisvahvistuksista tärkeimpiä olivat tshekkiläiset sentterit Roman Vopat ja Ales Kratoska.

Kausi 2000-2001 oli Pelicansille ensimmäinen urheilullisesti uskottava ja menestyksekäs kausi SM-liigassa. Joukkue saavutti seitsemännen sijan SM-liigan runkosarjassa ja pääsi 55 pisteellä historiansa ensimmäisiin SM-liigan pudotuspeleihin. Pelicansin ykköskentällinen Tommi Turunen – Mikko Peltola - Lasse Jämsen oli hyvässä vireessä koko runkosarjan ajan puolustajinaan Mika Niskanen ja Jan Latvala. Turunen (21+34) ja Peltola (18+32) olivat joukkueen tehokkaimmat hyökkääjät. Lasse Jämsen teki puolestaan parhaan maalilukeman 23 maalia ja syöttöpisteitäkin kertyi 21.

Puolustajien parhaimmistoa olivat Veli-Pekka Laitinen +/- -lukemallaan +14 ja Latvala puolustajalle huikeilla tehopisteillä 10+35 56 runkosarjaottelussa. Ulkomaalaisista voidaan lukea onnistujiksi myös Pelicansin tshekkiläiset sentterit Ales Kratoska (51 runkosarjaottelussa tehot 17+17) sekä aggressiivista peliä pelannut hyvä laukoja Roman Vopat (tehot 54 ottelussa 15+13). Vopatin pelityylistä kauden aikana kertovat myös 121 jäähyminuuttia.

SM-liigan pudotuspelien ensikertalaisena Pelicans kohtasi keväällä puolivälieräsarjassa runkosarjan toiseksi sijoittuneen TPS:n. TPS oli kaikissa otteluissa selkeästi parempi ja pudotti Pelicansin kesälomalle otteluvoitoin 3-0. Pelicansin ainoan maalin ottelusarjassa teki monivuotinen luottopuolustaja Jussi-Antti Reimari.


Päävalmentaja: Kari Eloranta

Joukkueen kapteenit: Toni Koivunen (C) ja Mika Niskanen sekä Jan Latvala (A)

Kaudella 2001-2002 Pelicansin hyvä pelivire jatkui ja tuloksena oli SM-liigan runkosarjan viides sija, joka on joukkueen historian paras SM-liigatasolla. Uusina pelaajina täysin kotimaiseen joukkueeseen tulivat hyökkääjät Joonas Jääskeläinen, Niki Siren, Jarkko Väänänen sekä lahtelaisena paluumuuttajana suoraan kapteeniksi päässyt Toni Koivunen. Puolustajista kokonaan uutena miehenä joukkueeseen liittyiTeemu Vihervä.

Runkosarjassa Pelicans tarvitsi viidenteen sijaansa 68 pistettä 56 ottelusta. Joukkueen paras pistemies oli jälleen Mikko Peltola, joka teki 54 ottelussa tehopisteet 17+38. Muutkin ykköskentän hyökkääjät Tommi Turunen ja Lasse Jämsen olivat edellisen kauden tavoin hyvässä vireessä. Turunen teki runkosarjassa 46 tehopistettä ja Jämsen 35. Joonas Jääskeläinen oli joukkueen paras maalintekijä runkosarjassa 23 maalillaan.

Puolustajista hyökkäyspäässä näkyvässä roolissa oli jälleen Jan Latvala 29 tehopisteellään. Myös paremmin puolustavana puolustajana tunnettu Veli-Pekka Laitinen onnistui pisteiden valossa hyvin tekemällä puolustajalle kohtuulliset 24 pistettä 49 ottelussa.

Pelicansin maalivahteina jatkoivat Pasi Kuivalainen ja Mikko Rämö, joka sai ensimmäistä kertaa säännöllisesti peliaikaa SM-liigassa. Lahtelaiskasvatti torjuikin 17 runkosarjaottelussa hyvällä torjuntaprosentilla 92,50. Kuivalaisen vastaava prosentti 46 ottelussa oli 90,40.

Pudotuspeleissä Pelicans kohtasi jälleen tällä kertaa neljänneksi runkosarjassa sijoittuneen TPS:n. Pelicans teki ottelusarjassa sikäli historiallisen tempun, että se otti historiansa ensimmäisen pudotuspelivoiton. Ottelun ratkaisseen jatkoaikamaalin viimeisteli Toni Koivunen toisessa jatkoerässä. TPS kuitenkin onnistui lopulta viemään ottelusarjan voitoin 3-1.


Päävalmentaja: Petteri Hirvonen

Joukkueen kapteenit: Toni Koivunen (C) ja Jan Latvala sekä Jari Kauppila (A)

Kaudeksi 2002-2003 Pelicans koki merkittäviä muutoksia, kun sekä monivuotinen päävalmentaja Kari Eloranta että monet runkopelaajat kuten Mikko Peltola ja Tommi Turunen vaihtoivat maisemaa. Myös joukkueen runkopuolustajiin kuuluneet Mika Niskanen, Kalle Koskinen jaVeli-Pekka Laitinen lähtivät edellisen kauden päätyttyä muualle. Joukkueen päävalmentajaksi vaihtui Kari Elorannan kakkosmiehenä aikaisemmin toiminut Petteri Hirvonen.

Uusina miehinä joukkueeseen liittyivät paluumuuttajana sentteri Jari Kauppila, itävaltalaishyökkääjä Oliver Setzinger, laitahyökkääjä Olli Julkunen, sentterit Tomi Hirvonen ja Teemu Sainomaa, kesken kauden hankittu latvialaishyökkääjä Grigorijs Pantelejevs sekä laitahyökkääjätTomi Mustonen ja Toni Mäkiaho. Uusia puolustajia olivat tshekkiläinen Martin Cech, Jermu Pisto, Tero Paappanen ja Jaako Niskavaara.

Uutena maalivahtina kauden aikana Pelicansissa pelasi Tapparasta vuokrattu Sasu Hovi, joka pelasi seitsemän ottelua runkosarjassa. Muutoin maalivahteina jatkoivat Pasi Kuivalainen ja Mikko Rämö.

Urheilullisesti kausi 2002-2003 oli Pelicansille pettymys eikä joukkue onnistunut pääsemään pudotuspeleihin kolmannella peräkkäisellä SM-liigakaudella. Pelicans oli runkosarjan 12:s ja jäi 36 sarjapisteeseen. Joukkueen paras maalintekijä oli sentteri Jani Keinänen 12 maalillaan ja paras pistemies Jari Kauppila tehoilla 9+20.


Päävalmentajat: Petteri Hirvonen ja Petteri Sihvonen (Hirvonen vaihdettiin Sihvoseen kesken kauden.)

Joukkueen kapteenit: Jari Kauppila (C) ja Santeri Heiskanen sekä Jani Keinänen (A)

Pelicans teki kaudella 2003-2004 epävarmaksi käyneen taloustilanteen takia todella monia pelaajavaihdoksia kesken kauden. Urheilullisesti ja taloudellisesti sekavan kauden aikana joukkueessa pelasi yhteensä 45 eri kenttäpelaajaa ja kuusi eri maalivahtia. Maalivahdeista eniten pelejä pelasivat Mestiksen KooKoosta hankittu Carl Grahn sekä Pelicansin kasvatti Mikko Rämö. Koska joukkueen kokoonpano vaihteli kauden aikana paljon, päävalmentajana aluksi toimineella Petteri Hirvosella oli vaikeuksia saada Pelicans pelaamaan yhtenäisesti. Kesken kauden hajanaista joukkuetta ryhtyikin valmentamaan Petteri Sihvonen.

Joukkuetta yritettiin vahvistaa myös monella ulkomaalaisella huonoin tuloksin. Uusina ulkomaalaisina joukkueessa pelasivat hyökkääjät Shayne Toporowski, Daniel Widing ja Mike Lephart sekä puolustaja Radek Philipp. Uusista ulkomaalaisista varsinkin Toporowski osoittautui pettymykseksi, koska ennakkoon Toporowskin piti olla hyvä ulkomaalaisvahvistus SM-liigaan. Tehopisteitä Pelicansissa tuli kuitenkin vain 3+6 27 runkosarjaottelussa. Toki muutkaan uudet ulkomaalaiset eivät mainittavammin onnistuneet. Heistä kuitenkin Widing pelasi joukkueessa seuraavallakin kaudella.

Pelicansille sekavan kauden parhaita pistemiehiä olivat Jari Kauppila (13+15), Ville Hirvonen (7+19), Jani Keinänen (9+15), Lasse Jämsen(5+14) ja uutena hyökkääjänä tullut Tommi Hannus (15+4), joka oli myös Pelicansin paras maalintekijä.

Kauden lopputulos oli lopulta Pelicansille murheellinen. 56 runkosarjaottelusta Pelicans voitti vain kahdeksan, pelasi tasan seitsemän ja hävisi 41. Pisteitä kertyi vain 27 ja maalisuhde oli 110-227, joten Pelicans jäi suljetun SM-liigan viimeiseksi.


Päävalmentaja: Petri Matikainen

Joukkueen kapteenit: Toni Koivunen (C) ja Erik Kakko sekä Santeri Heiskanen (A)

Kaudella 2004-2005 NHL:ssa oli työsulkukausi, joka vaikutti myös jääkiekon SM-liigan voimasuhteisiin. Talousvaikeuksiin ajautuneella Pelicansilla ei ollut mahdollisuuksia hankkia NHL:sta kuin kolme pelaajaa. Pelicansissa pelasivat maalivahtina joukkuetta pelastamaan tullut Pasi Nurminen, parin ottelun visiitillä käynyt Sean Avery sekä lopulta keskinkertaiseksi tshekkihyökkääjäksi osoittautunut Zdenek Blatny.

Varsinkin Averyn vierailu Lahdessa aiheutti lyhyydestään huolimatta paljon puhetta. Avery pelasi joukkueessa kaksi ottelua ja teki kolme maalia. Tämän jälkeen hän kuitenkin lähti Pelicansista ilman syytä ja haukkui lisäksi koko organisaation ja SM-liigan. Pasi Nurminen pelasi puolestaan Lahdessa alkukaudella 16 ottelua ja kuului torjuntojensa ansiosta joukkueen parhaimmistoon. Nurminen joutui kuitenkin siirtymään loppukaudeksi Ruotsiin Suomen verotuskäytännön vuoksi.

Kausi oli Pelicansille todella synkkä. Vain 16 pelaajaa pelasi joukkueessa yli 45 ottelua kauden aikana, joten vaihtuvuus oli todella suurta. Monet kokoonpanomuutokset tekivät myös kriisijoukkueen päävalmentajaksi tulleen Petri Matikaisen urakasta todella vaikean ja toimivaa pelitapaa oli vaikea löytää koko kauden aikana. Pelicansin osaksi jäikin NHL:n työsulkukaudella taistella joka ottelussa parhaansa mukaan eikä virallista sijoitustavoitetta runkosarjassa edes asetettu.

Joukkueen parhaimpia pistemiehiä olivat ykköskentällisen hyökkääjät Tommi Hannus, Sami Salonen sekä jo edellisellä kaudella Lahdessa pelannut ruotsalainen Daniel Widing. Heistäkään kukaan ei tehnyt kauden aikana yli 30 tehopistettä.

Erityisen hyvin puolustajista pelasi paluumuuttajana Pelicansiin tullut Erik Kakko, joka teki joukkueen vaikeuksista huolimatta 56 ottelussa tehot 7+13. Pelicans voitti runkosarjassa vain seitsemän ottelua ja sijoittui lopulta SM-liigan viimeiseksi.

Kahden huonosti menneen kauden ja aikaisemman velkataakan takia Pelicans hakeutui lopulta yrityssaneeraukseen. Samassa yhteydessä puhutti SM-liigan Pelicansille myöntämä 400 000 euron pääomalaina, joka oli poikkeuksellinen ajatellen muita heikossa taloustilanteessa olleita seuroja.


Päävalmentajat: Jami Kauppi ja 7.1.2006 alkaen Hannu Aravirta

Joukkueen kapteenit: Erik Kakko (C) ja Toni Koivunen sekä Santeri Heiskanen (A)

Kauden 2004-2005 yrityssaneerauspäätöksen jälkeen Pelicansin uudet omistusjärjestelyt saatettiin lopulta päätökseen ja seuran uudeksi pääomistajaksi ja maalivahtivalmentajaksi tuli entinen NHL-maalivahti Pasi Nurminen, joka joutui yllättäen lopettamaan peliuransa polvivamman vuoksi. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Jorma Kososen tilalle Ilkka Kaarna. Myös Pelicansin päävalmentaja vaihtui kesken kauden, kun Jami Kaupin tilalle tuli monta vuotta Suomen maajoukkuettakin valmentanut Hannu Aravirta 7.1.2006 alkaen. Kakkosvalmentajaksi nimitettiin Pelicansin A-nuorten valmentaja Pasi Räsänen.

Joitain pelaajamuutoksiakin tapahtui. Joukkueen monivuotinen hyökkääjä Toni Saarinen lähti pelaamaan Itävaltaan ja vastaavasti edellisen menestyskauden parhaimpiin hyökkääjiin kuulunut Tommi Turunen teki paluun joukkueeseen. Pelicans hankki myös Mestiksen Kiekko-Vantaasta uudeksi ykkösmaalivahdiksi Antti Niemen ja kakkosmaalivahdiksi JYPistä Tommi Satosaaren.

Merkittäviä hyökkääjähankintoja olivat Kiekko-Vantaasta tullut Matias Loppi ja kesken kauden Kirkkonummen Salamoista hankittu Karo Koivunen. Myös Pelicansin maalinedustaa vartioimaan palkattu Sami Helenius oli mediahuomiota herättänyt puolustajahankinta.

Käynnistynyt velkasaneeraus kuitenkin pakotti Pelicansin maltilliseen rahankäyttöön pelaajamarkkinoilla ja näin ollen ruotsalaishyökkääjä Marcus Paulsson oli ainoa Pelicansissa pitkään kauden aikana pelannut ulkomaalainen. Paulsson ei kuitenkaan lopulta osoittautunut sateentekijäksi, vaikka aloittikin kauden melko tehokkaasti. Lopulta 42 runkosarjaottelussa syntyivät vaatimattomat tehot 13+5.

Vaikka Pelicans sijoittui 2005-2006 SM-liigan runkosarjassa vasta kahdenneksitoista, niin positiivisiakin asioita tapahtui. Omista A-junioreista liigajoukkueeseen vastuullisiin rooleihin nostetut hyökkääjät Tuomas Santavuori ja Jesse Saarinen tekivät kauden aikana läpimurtonsa SM-liigassa. Santavuoren tehopisteet olivat 56 runkosarjaottelussa 11+20 ja Saarisen 54 ottelussa 14+16. Hyvää tukea pelaamiseensa he saivat erityisesti kentällisen kokeneelta sentteriltä Toni Koivuselta.


Päävalmentaja: Hannu Aravirta

Joukkueen kapteenit: Erik Kakko (C) ja Toni Koivunen sekä Jarkko Glad (A)

Pelicansin kokoonpano uudistui jälleen hieman ennen kauden 2006-2007 alkua. Hyökkääjävahvistuksiksi tulivat lahtelaisena paluumuuttajana Marko Jantunen Jokereista ja Leo Komarov edellisellä kaudella hopeaa saavuttaneesta Ässistä. Jantunen oli Matias Lopinkanssa joukkueen paras pistemies runkosarjassa: molemmat tekivät 41 pistettä. Lisäksi kesken kauden Pelicans hankki maalintekijäksi kanadalaisen Patrick Yetmanin, joka tekikin 35 runkosarjaottelussa kohtuullisen hyvät tehopisteet 15+10. Uudeksi ulkomaalaispuolustajaksi puolestaan tuli tshekkiläinen Jiri Hunkes Lukosta. Hän kuitenkin pelasi vain 13 ottelua runkosarjassa (tehopisteet 2+2 ja +/- -lukema -4). Pelicans sai myös pitää puolustuksessaan Tapparasta lainassa olleen Anssi Salmelan.

Pelicans onnistui kauden paremmin kuin pitkään aikaan. Joukkue pääsi pudotuspeleihin runkosarjan kymmenentenä. Niin sanotulla säälipudotuspelikierroksella vastaan tuli vanha tuttu TPS. Pelicans onnistuikin ottamaan revanssin aikaisempien kausien pudotuspeleistä ja pudotti turkulaiset jatkosta voitoin 2-0.

Puolivälieräsarjassa Pelicans sai vastaansa runkosarjan voittaneen Oulun Kärpät. Paras seitsemästä -ottelusarjassa Kärppien rutiini oli kuitenkin Pelicansille liikaa ja oululaiset menivät välieriin voitoin 4-0. Pelicansin parhaita pistemiehiä pudotuspeleissä olivat Marko Jantunen (1+2), Anssi Salmela (1+1), Toni Koivunen (0+2), Matias Loppi (0+2), Patrick Yetman (1+1) ja Tuomas Santavuori (2+0). Myös maalivahti Antti Niemi oli tärkeässä roolissa, sillä hänen torjuntaprosenttinsa oli pudotuspeleissä loistava 95,1. Päästettyjen maalien keskiarvokin oli erittäin hyvä 1,46.


Päävalmentaja: Hannu Aravirta

Erik Kakko (C) ja Toni Koivunen sekä Jan Latvala (A)

Kauden 2007-2008 voi sanoa olleen kokonaisuutena yksi Pelicansin parhaista ellei paras SM-liigassa. Runkosarjassa joukkue saavutti hienon kuudennen sijan ja pysyi kaikkien 56 ottelun ajan ylemmässä keskikastissa. Joukkueen yhteispeli oli lähes koko kauden ajan ihailtavan sujuvaa. Parhaiten joukkueesta pisteitä tekivät Matias Loppi (18+40), Marko Jantunen (18+24), Toni Koivunen (4+36), Tuomas Santavuori(14+20), Jesse Saarinen (20+12) ja hienon läpimurtokauden liigassa Jantusen ja Lopin vierellä pelannut A-junioreista edustusjoukkueeseen nostettu Vili Sopanen (15+15). Myös paluun Pelicansin puolustukseen tehnyt Jan Latvala pääsi uudestaan hyvälle tasolle parin vaisun Jokereissa pelaamansa kauden jälkeen. Latvala sai jälleen Pelicansissa paljon vastuuta esimerkiksi ylivoimalla ja teki kohtuulliset tehopisteet 8+14 56 runkosarjaottelussa. Toinen tehokas Pelicans-puolustaja oli Bluesista Lahteen siirtynyt Samuli Suhonen, joka oli myös tärkeä pelaaja ylivoimalla. Suhosen tehopisteet 55 runkosarjaottelussa olivat 7+20. Oman maalinedustan suojelijaksi Pelicansiin tuli Jokereihin mennyttä Sami Heleniusta korvaamaan Tuukka Mäkelä.

Pelicansin omat kasvatit pelasivat loistokauden. Yhdeksän ottelun vierailun keväällä tehnyt kanadalaishyökkääjä Robert Guillet, ei päässyt missään vaiheessa liigan pelitempoon. Toinen joukkueeseen tullut kanadalaishyökkääjä Evan Schwabe oli sen sijaan runkosarjassa kohtuullisen hyvä tehoilla 11+15.

Säännöllisesti kokoonpanoon Pelicansin omista nuorista pääsivät Sopasen lisäksi jo edellisellä kaudella paljon pelanneet puolustajat Joonas Jalvanti ja Jani Forsström sekä sentteri Henri Heino. Heino muodostikin Kari Sihvosen ja Leo Komarovin kanssa yhden liigan tunnetuimmista jarruketjukolmikoista.

Pelicansin hyvän pelaamisen tärkeä osa oli myös maalivahtipeli. Pasi Nurmisen valmennuksessa Antti Niemi teki lopullisen läpimurron SM-liigan maalivahtien parhaimmistoon ja myös maajoukkueeseen Euro Hockey Tourille. Niemen torjuntaprosentti 49 runkosarjaottelun jälkeen oli 92,6 ja päästettyjen maalien keskiarvo suureen pelimäärään nähden erittäin hyvä 2,35.

Puolivälierissä Pelicansin vastustajana oli Jokerit. Ottelusarja oli erittäin tiukka, vaikka Jokerit voittikin sen lopulta otteluvoitoin 4-2. Ainoastaan ottelusarjan avauskamppailu Helsingissä päättyi Jokereiden voittoon selkeästi 8-4. Kaikissa muissa otteluissa joukkueet kamppailivat loppuun asti tasaisesti voitosta. Pelicansin pudotuspelien paras pistemies oli Marko Jantunen (6+3). Ykköskentällisen sentteri Matias Loppi teki tehot 1+7 ja kentällisen kolmas hyökkääjä Vili Sopanen 0+4. Hyvää tukea ykköskentälle antoivat Jesse Saarinen (1+3), Toni Koivunen (0+6) sekä Tuomas Santavuori (2+4).

Antti Niemi lähti kauden jälkeen NHL-maalivahdiksi Chicago Blackhawksiin siitäkin huolimatta, ettei yltänyt enää pudotuspeleissä aivan runkosarjan huipputasolleen. Niemen torjuntaprosentti SM-liigan puolivälierissä oli vain 88,30 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,85.


Päävalmentaja: Hannu Aravirta

Erik Kakko (C) ja Toni Koivunen sekä Jan Latvala (A)

Jo kauden alkaessa tiedettiin, että tämä kausi olisi lahtelaisen kiekkoilun uudelle uskottavuuden tasolle nostaneen Hannu Aravirran viimeinen Lahdessa. Sen haluttiin päättyvän ensimmäisiin lahtelaisiin SM-liigamitaleihin.

Edellisen kauden päätteeksi Elitserienin mestaruutta juhlinut Jari Kauppila palasi Lahteen. Uusia hankintoja olivat Lasse Pirjetä, Kari Haakanaja Janne Tavi. Loukkaantumiset koettelivat Pirjetää ja Haakanaa ja joukkuetta vahvistettiinkin kesken kauden. Pirjetää paikkaamaan hankittu tshekki Michal Birner ehti pelata vain kuusi peliä loukkaannuttuaan loppukaudeksi. Joukkueeseen liittyi myös "toisen polven lahtelaiskiekkoilija" Jakub Sindel, joka teki 23 pelissä mukavat tehot 7+8.

Pelicans selvitti taistellen tiensä playoffs-karsintaan, jossa vastaan asettui Tampereen Ilves. Kolmen vierasvoiton sarja oli tiukka ja päättyi lopulta Pelicansin eduksi. Ratkaisevan maalin ampui Hakametsän hallissa Olli Julkunen.

Myös puolivälieräsarja Bluesia vastaan oli tiukka ja dramaattinen. Vierasvoitot seurasivat toistaan ja ensimmäinen kotivoitto nähtiin vasta ratkaisevassa seitsemännessä pelissä. Blues katkaisi Pelicansin selkärangan rumin lukemin 8-2.

Paljon puhutti Bluesin tutkintapyyntö tilanteesta, jossa Pelicansin Kari Sihvonen törmäsi Blues-maalivahti Mikko Koskiseen. Vahvasti Blues-taustainen kurinpitokolmikko määräsi Kari Sihvoselle pelikiellon ratkaisevaan seitsemänteen otteluun.

Pelicansin kauden runkosarjan paras pistemies oli Marko Jantunen (16+29). Pudotuspelien yllättäväksi tehomieheksi nousi Arsi Piispanen(2+5). Koko kauden maalivahtivastuun jakoivat Tommi Nikkilä torjuntaprosentilla 91,77 sekä Niko Hovinen (89.04). Jo edelliskaudelta tuttu duunarikenttä Leo Komarov - Henri Heino - Kari Sihvonen oli aiempaakin yhtenäisempi ja vahvempi. Yleisön suursuosikki Komarov siirtyi kauden jälkeen KHL:ään Moskovan Dynamon riveihin.


Kauden 2009-2010 kausikirja PDF-muodossa


​Päävalmentaja: Mika Toivola

Erik Kakko (C) ja Toni Koivunen sekä Jan Latvala (A)

Kauden tavoitteet olivat selvillä jo edellisen kauden päätyttyä: mitalipeleihin tahdotaan ja mitalipeleihin mennään. Valmennusvastuun otti uusi mies. Mika Toivolan ensimmäinen kausi Pelicans-peräsimessä oli kuitenkin vuoristorataa. Hyvää ja huonompaa seurasi vuoroviikoin. Loukkaantumisetkin koettelivat.

Paikasta playoff-peleihin taisteltiin tiukasti. Kun sitten mahdollisuudet menivät muutamaa kierrosta ennen runkosarjan loppua, seurattiin sen jälkeen Juhamatti Aaltosen henkilökohtaista kamppailua maalipörssin voitosta. Aaltonen päätyi 28 maaliin eli tasapeliin Jukka Hentusen ja Joonas Enlundin kanssa. Hentunen julistettiin maalipörssin voittajaksi, koska hänellä oli enemmän syöttöpisteitä kuin kilpakumppaneillaan.

Kärpistä kauden alla siirtynyt Juhamatti Aaltonen oli ehdottomasti yksi kauden positiivisimpia Pelicans-hahmoja. Hänen hienot esityksensä huomattiin myös maajoukkuetta kasattaessa. Aaltonen esiintyi vahvasti kevään MM-kisoissa ja etenkin Euro Hockey Tourilla. Kauden jälkeen hän teki Pelicansin kanssa viiden vuoden jatkosopimuksen. Kauden 2010-11 Aaltonen pelaa vuokrasopimuksella KHL:n Magnitogorskissa.

Joukkueen parhaat pistemiehet olivat Aaltonen (28+21), Vili Sopanen (21+17) ja Marko Jantunen (15+22). Plusmiinus-tilaston ylivoimaisesti paras oli puolustaja Juha Uotila (+16). Plussan puolelle pääsivät myös Kari Sihvonen (+10), Jani Forsström (+6), Antti Tyrväinen (+6), Niko Tuhkanen (+4), Henri Heino (+3), Janne Tavi (+2) sekä kesken kauden joukkueeseen liittynyt Markku Tähtinen (+2). Pitkän linjan lahtelaiskiekkoilija Toni Koivusen sopimus purettiin kesken kautta ja hän siirtyi pelaamaan Tanskan liigaan.

Maalivahteina kauden aloittivat Tommi Nikkilä ja Niko Hovinen. Loukkaantumisten ja ailahtelun vuoksi veskariosastoa vahvistettiin Marc Lamothella, joka ehti pelata vain 14 ottelua ennen loukkaantumistaan. Kauden lopussa Niko Hovinen nousi hyvillä otteillaan selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Hänen torjuntaprosenttinsa kohosi lopulta kohtuullisiin lukemiin 91,38.


Kauden 2010-2011 kausikirja PDF-muodossa


Päävalmentaja: Mika Toivola, 24.10.2010 alkaen Pasi Räsänen

Jan Latvala (C) ja Dwight Helminen sekä Matias Loppi (A)

Kauteen lähdettiin suurin odotuksin Mika Toivolan johdolla. Halliremontin vuoksi aloitettiin viiden pelin vieraskiertueella, joista saaliina oli viisi pistettä. Kotijäällä pari ensimmäistä peliä selvitettiin voitokkaasti, mutta sitten alkoi vastatuuli puhaltaa. Lopulta lokakuussa Pelicansin hallitus reagoi joukkueen tappioputkeen. Mika Toivola sai mennä ja päävalmentajaksi nousi kakkosvalmentajan paikalta Pasi Räsänen.

Muutaman ottelun ajan piristymistä olikin havaittavissa, mutta sitten taas vajottiin varjojen maille. Otteita leimasivat pakonomaisuus ja ailahtelu. Välillä pelattiin yksittäinen hyvä peli, jonka jälkeen useampi huono. Jo loppiaisena oli selvää, että Pelicans ei kamppaile playoff-paikoista, vaan keskittyy karsintojen välttämiseen.

Taistelu jumbosijalle joutumisesta oli tiukka viimeisen runkosarjakierroksen viimeisille hetkille asti. TPS varmisti 13. sijansa vasta päätöskierroksen voittomaalikisassa. Pelicans joutui karsintaan, jossa vastaan tuli Vaasan Sport. Karsinnoissa liigan ja Mestiksen tasoero tuli selkeästi esiin. Pelicans säilytti SM-liigapaikkansa selkein 4-0 -voitoin.

Runkosarjassa Pelicansin parhaat pistemiehet olivat Jakub Sindel (15+18), JYPistä tammikuussa palannut Vili Sopanen (10+19) sekä Dwight Helminen (12+16). Plusmiinus-tilastossa parhaat lukemat sai Vili Sopanen (+7). Koko kauden Lahdessa pelanneista plussalla olivat Joonas Jalvanti (+2), Juha-Pekka Pietilä (+1) ja Janne Tavi (+1). Liigakarsinnan pistekunkku oli Mike York (2+5).

Siirtorajan kynnyksellä ikilahtelainen Henri Heino siirtyi Jokereihin ja Matias Loppi puolestaan loppukaudeksi vuokralle HPK:n riveihin. Vahvistuksiksi hankittiin Bluesista Jarkko A Immonen, Lukosta Aaron Broclehurst ja siirtoajan viime minuuteilla varmistui Vili Sopasen kotiinpaluu.

Niko Hovinen oli selkeä ykkösmaalivahti ja hänen runkosarjan torjuntaprosenttinsa oli 92,14. Hänen loukkaantumisensa ajan Pelicans-paidassa nähtiin kuuden pelin ajan kokenut Ari Sulander.


Takarivi vasemmalta: Huoltaja Martti Malinen, Fysioterapeutti Juha Nakari, Joni Häppölä, Jarkko Immonen, Teemu Rinkinen, Tommi Paakkolanvaara, Juha-Pekka Pietilä, Iiro Sopanen, Joonas Jalvanti, Kari Sihvonen, Hieroja Janne Kaartti, Huoltaja Reijo Loukiainen.

Keskirivi vasemmalta: Lääkäri Petri Villa, Sami Blomqvist, Pekka Jormakka, Marko Pöyhönen, Joonas Hurri, Joni Isomäki, Joonas Järvinen, Vili Sopanen, Max Wärn, Tero Koskiranta, Justin Hodgman, Janne Tavi, Joonas Kuusela, Joukkueenjohtaja Simo Vehviläinen.

Alarivi vasemmalta: Niko Hovinen, Ryan Lasch, Valmentaja Riku-Petteri Lehtonen, Jyri Marttinen, Matias Loppi (A), Päävalmentaja Kai Suikkanen, Arttu Luttinen (C), Toimitusjohtaja Ilkka Kaarna, Jan Latvala (A), Aaron Brocklehurst, Valmentaja Pasi Nurminen, Markus Seikola, Antti Rautiola


Kauden 2011-2012 kausikirja PDF-muodossa


Päävalmentaja: Kai Suikkanen

Kapteenisto: Arttu Luttinen (C), Jan Latvala sekä Matias Loppi (A)

Synkän edelliskauden jälkeen koitti syksy 2011. Pelicans oli palkannut päävalmentajakseen TPS:ssä mestaruuden voittaneen Kai Suikkasen. Ovi pelaajapuolella kävi kautta edeltäneenä keväänä ja kesänä tiuhaan molempiin suuntiin. Ennakkokaavailuissa Pelicans leimattiin liian tasapaksuksi ja kokemattomaksi, jonka hyökkäysarsenaali ei tulisi riittämään tosipeleissä.

Pelicans näytti kuitenkin epäilijöilleen hauista heti harjoituspeleissä. Pre-seasonilta saldoksi jäi vain yksi tappio, ja yhtäkkiä Pelikaanien ylle oltiinkin sovittelemassa mustan hevosen viittaa.

Suikkasen suojatit kuitenkin hävisivät kauden avauspelinsä Bluesille. Niin näytti käyvän myös toisessa pelissä Jokereita vastaan, kunnes Pelicans nousi kolmannessa erässä kuin ihmeen kaupalla kolmen maalin takaa tasoihin, ja vielä voittoon asti voittolaukauksien jälkeen.

Jokerit-pelin noususta tullut flow-tila siivitti Pelicansin kuuden pelin voittoputkeen. Lahtelaisten pelinopeus ja lyhytsyöttöpeli olivat myrkkyä vastustajille, ja kun maalissa seisoi seinä nimeltään Niko Hovinen, ei Pelicansin urheilullinen menestyminen tuntunutkaan enää mahdottomalta.

Ykköskenttä Arttu LuttinenTero KoskirantaRyan Lasch kylvi vastustajan päässä tuhoa ilta toisensa jälkeen. Mailavirtuoosi Justin Hodgmanin johtamalta kakkosvitjalta, laidoillaan Max Wärn ja Pekka Jormakka, tuli mainiota taustatukea, kunnes uransa parhaassa lyönnissä ollut Wärn loukkaantui ja joutui sivuun pitkäksi toviksi.

Radek Smolenak ja Ilkka Pikkarainen tulivat keväällä vahvistamaan hyökkäystä. Puolustukseenkin tuli vahvistusta tshekki Jan Platilinmuodossa, joka ei kuitenkaan lopulta ollut Pelicansin etsimä vahvistus.

Pelicansin liito runkosarjassa ei hyytynyt kunnolla missään vaiheessa, ja se löytyi 60 ottelun jälkeen runkosarjan toiselta sijalta. Asetelmat pudotuspeleihin lähdettäessä olivat Lahdessa paremmat kuin koskaan.

Puolivälierissä vastaan asettui Kärpät. Käsittämättömien vaiheiden jälkeen Pelicans paineli välieriin game sevenin jälkeen voitoin 4-3. Välierissä Blues oli uskonsa uudelleen löytäneelle Pelicans-miehistölle vain suupala – lahtelaiset finaaleihin voitoin 4-1.

Finaaleissa Pelicans sai vastaansa viime vuosien kestomenestyjä JYPin. Pelicans voitti ensimmäisen koitoksen, mutta Hovisen paha lonkkavamma varjosti Pelikaanien menoa. Joonas Kuusela ja Janne Juvonen joutuivat näin kantamaan torjuntavastuun, ja hoitivatkin oman tonttinsa moitteetta. JYP oli kuitenkin parempi voitoin 4-1 ja vei Kanada-maljan mukaansa Jyväskylään.

Hopea oli ehdottomasti voitettu, sillä se oli Pelicansin seurahistorian ensimmäinen mitali.. Suurimpia onnistujia pelaajapuolella olivat koko sarjan pistepörssin voittanut Lasch (24+38), Hodgman (14+39), Koskiranta (10+32), Vili Sopanen (21+18), Luttinen (18+17), Joonas Järvinen(5+18) ja maalissa Hovinen (92,09 %).



Päävalmentaja: Kai Suikkanen

Kapteenisto: Tommi Paakkolanvaara (C), Jan Latvala sekä Timo Pärssinen (A)

Pelit venyivät keväällä 2012 tappiin asti, joten valmistautumisaika kaudelle 2012-13 jäi pieneksi. Pelaajistossa tapahtui jälleen totaalimyllerrys, kun hopeakaudella tuhoa tehneet kärkipelaajat nostivat käytännössä kaikki kytkintä.

Uusiksi sateentekijöiksi Pelicans hankki ulkomaalaisnelikon Angelo Espositon, Lee Gorenin, Danny Richmondin sekä Ryan O'Marran. He eivät isoista odotuksista huolimatta olleet sitä, mitä Pelicans etsi, vaan joutuivat vuoronsa perään etsimään itselleen uuden työpaikan.

Kai Suikkanen ei saanut joukkojaan samanlaiseen lentoon kuin edellisenä syksynä. Suikkasen aikakaudella pelinopeudestaan tunnetuksi tullut Pelicans alisuoritti koko joukkueena, eikä pisteitä tullut kuin harvakseltaan. NHL:n työsulun aikana Pelicans sai vahvistuksia rapakon takaa, kun maalivahdit Antti Niemi ja Ondrej Pavelec sekä puolustaja Jamie McBain tulivat joukkueen avuksi. Isommankaan profiilin pelaajat eivät kuitenkaan pystyneet auttamaan Pelicansia voittojen tielle.

O'Marran tilalle hankittu kokenut Pekka Saarenheimo oli sen sijaan positiivinen ilmestys kauden 21 tehopisteellään. Tutkapari Radek Smolenak Pekka Jormakka oli syksyn suurin valopilkku, mutta kuinka ollakaan, 32 pelissä 18 maalia paukuttanut Smolenak siirtyi ennen joulua Venäjälle KHL:ään. Ennen tätä Pelicans ehti hankkia Gorenin tilalle Miikka Männikön, joka toi aimo annoksen lisää energiaa lahtelaisten hyökkäyspelaamiseen.

Joulun jälkeen Pelicans terästäytyi ja oli kuin uudelleensyntynyt. Suikkanen yksinkertaisti pelitapaa, mikä toi välittömästi tulosta. HIFK:sta kesken kauden värvätty Tyler Redenbach oli ykköskentän keskellä suorastaan loistava. Timo Pärssinenkin löysi kauden mittaan maalijyvänsä, joten Pelicans oli jälleen erittäin varteenotettava vastus kenelle tahansa.

Joukkue napsi pisteitä kevätkaudella sarjan kolmanneksi eniten, mikä ei kuitenkaan enää riittänyt pudotuspelipaikkaan.

Keväällä Ilveksestä kahden vuoden sopimuksella hankittu Jesse Niinimäki ei vielä päässyt odotetunlaiseen vireeseen. Alkukaudella hienoisissa vaikeuksissa ollut maalivahti Jere Myllyniemi oli keväällä sarjan kuuminta valuuttaa. Muita onnistujia olivat ehdottomasti hyökkääjät Jormakka (19+16) ja Janne Tavi (16+11).


Päävalmentaja: Hannu Aravirta

Kapteenit: Tommi Paakkolanvaara (C), Juha Leimu (A), Jan Latvala (A)

Kai Suikkasen aikakausi Pelicansin päävalmentajana tuli päätökseen kauden 2012-13 jälkeen. Seura palkkasi penkkinsä taakse yksivuotisella sopimuksella kokeneen Hannu Aravirran, joka oli edellisen kerran valmentanut Pelicansia kaudella 2008-09. Riku-Petteri Lehtosen apuvalmentajan paikalla korvasi Pasi Mustonen, ja Toni Pasuri aloitti Pelicansin uutena maalivahtivalmentajana.

Aravirralla oli iän puolesta mitattuna käytössään Pelicansin historian kokenein pelaajamateriaali (28,38 v). Joukkueeseen liittyivät kesällä muun muassa paluumuuttaja Henri Laurila, Juha Leimu, Kimmo Koskenkorva sekä Mestiksen maalitykki Tomi Pekkala.

Kokenut joukkue oli tuulikuumassa vireessä sarjan alkukierroksilla. Pelicans napsi pisteitä runkosarjan ensimmäisestä 11 ottelusta. Tilastoissa ainut tahra oli jatkoajalla hävitty vierasottelu Bluesia vastaan.

Aravirran Pelicansin kone alkoi yskähdellä ensimmäistä kertaa lokakuussa pitkän voittoputken jälkeen. Seura koki pahan menetyksen syksyllä, kun 21 peliin 14 maalia iskenyt Radek Smolenak siirtyi KHL:ään. Liikehdintää oli myös tulijapuolella, kun lahtelaiset vahvistivat kesken kauden rivejään kaudella 2009-10 Kärpissä 51 tehopistettä tehneellä tshekkiläisellä Pavel Rosalla sekä kasvattajaseuraansa palanneilla Juhani Tyrväisellä ja Tuomas Santavuorella.

Tommi Paakkolanvaaran kipparoima Pelicans eli synkkiä aikoja marras-joulukuussa. Tappioputki venähti peräti 11 ottelun mittaiseksi, mutta kokenut ryhmä syttyi tammikuun jälkeen taistelemaan tosissaan pudotuspelipaikasta. Runkosarjan viimeisestä 14 ottelusta napsitut 10 voittoa oikeuttivat Pelicansin lopulta 60 ottelun jälkeen kahdeksanteen sijaan.

Pelicansin pudotuspelitaival alkoi ensimmäisellä kierroksella Helsingin IFK:ta vastaan paras kolmesta -systeemillä. Sarja alkoi Isku Areenalla, jossa Pelicans onnistui ottamaan ensimmäisen kiinnityksen neljännesfinaalipaikkaan Janne Ritamäen laukoessa lahtelaisille 1-0-jatkoerävoiton. Heti seuraavana päivänä Helsingissä pelattu toinen osaottelu venyi niin ikään tasatilanteessa (1-1) jatkoerään, jossa Pelicans oli lopulta jälleen parempi.

Pelicans haastoi neljännesfinaaleissa ennakkoluulottomasti sarjan jättisuosikin Tapparan, mutta nimivahva tamperelaisryhmä oli turkoosipaidoille liikaa. Tappara meni jatkoon voitoin 4-2.

Vili Sopanen oli Pelicansin runkosarjan paras pistenikkari tehoilla 12+30=42. Kärkikolmikon täydensivät Tyler Redenbach (3+33=36) ja Timo Pärssinen (14+17=31).

Jere Myllyniemi urakoi Pelicansin maalilla peräti 51 ottelussa torjuntaprosentilla 90,9 ja päästettyjen maalien keskiarvolla 2,36.


Päävalmentaja: Tomi Lämsä

Kapteenit: Juha Leimu (C), Jan Latvala (A), Tommi Paakkolanvaara (A), Juhani Tyrväinen (A)

Pelicansin valmennusjohto meni jälleen uusiksi keväällä 2014. Seura palkkasi uuden projektinsa vetäjäksi 2+2-vuotisella sopimuksella lahtelaisen Tomi Lämsän, joka oli kaudella 2013-14 irtisanottu kesken kauden Jokerien päävalmentajan tehtävistä. Toisen päävalmentajakautensa Liigassa aloittaneen Lämsän apuvalmentajaksi nimettiin Mikko Saarinen. Joukkueen kapteeniksi valittiin Juha Leimu.

Joukkueeseen uusina ulkomaalaisvahvistuksina liittyivät Tomas Kudelka, Lee Goren, Jordan Smotherman ja Michal Repik. Mielenkiintoinen värväys oli myös TUTOsta hankittu ison potentiaalin Anrei Hakulinen, jonka isä Markku ja setä Yrjö viilettivät aikoinaan Kiekkoreippaan nutussa.


Lahtelaisten kausi ei lähtenyt Lämsän alaisuudessa käyntiin oikein missään vaiheessa. Pitkään kestänyt loukkaantumissuma toi sekin valmennukselle harmaita hiuksia. Kokoonpanomurheista kertoi se, että Pelicansin puolustuksessa nähtiin kauden aikana yhteensä 18 eri nimeä.


Parhaillaan vain kahden pelin voittoputkeen yltäneen Pelicansin pudotuspelihaaveet näyttivät kaatuvan jo varhain keväällä. Seura joutui turvautumaan talouden ehdoilla pelaajamyynteihin. Pelicans löysi ulkomaalaisilleen uudet työnantajat, mikä puolestaan avasi suuren näyttöikkunan seuran omille junioreille. Liigadebyyttinsä kaudella 2014-15 teki peräti seitsemän omaa kasvattia: Perttu Hynönen, Ville Väinölä, Hannes Björninen, Johan Elfvengren, Sebastian Repo, Miska Siikonen ja Taavi Vartiainen.


Pelicans taisteli loppukaudesta nuorella joukkueella ansiokkaasti, mutta se jäi pudotuspelien ulkopuolelle ollen 60 pelin jälkeen runkosarjan 12.


Kesken kauden Sveitsiin lähtenyt Repik (48 ottelua) oli vielä kauden päätyttyä Pelicansin paras pistemies tehoilla 9+22=31. Niin ikään keväällä muihin maisemiin siirtyneet Tyler Redenbach (6+23=29) ja Tommi Paakkolanvaara (13+11=24) olivat sisäisen pörssin toinen ja kolmas.


Tolppien välissä päävastuu siirtyi ensimmäistä kertaa Janne Juvoselle, joka pelasi Pelicansin tolppien välissä 46 ottelussa. Jere Myllyniemen kausi meni pilalle loukkaantumisen vuoksi.



Päävalmentaja: Petri Matikainen

Kapteenit: Antti Erkinjuntti (C), Juhani Tyrväinen (A), Dane Byers (A), Marko Pöyhönen (A), Stefan Lassen (A)

Tomi Lämsä siirrettiin syrjään Pelicansin päävalmentajan paikalta jo miehen ensimmäisen kauden jälkeen. Pelicans julkisti keväällä 2015 kolmevuotiset sopimukset Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisen kanssa, jotka lähtivät rakentamaan seuralle identiteettiä haastavista lähtökohdista.

Uusia toimintatapoja opiskelleen Pelicansin kausi alkoi tuloksellisesti nihkeästi, mutta ryhmästä muodostui nopeasti kuva taistelevana ja periksiantamattomana joukkueena. Toimintaan saatiin luotua tinkimättömät arvot. Pelaajat olivat Matikaisen ja Nurmisen alaisuudessa kovassa koulussa. Yhteisöön sopimattomiksi katsotut Niko Tuhkanen, Anrei Hakulinen, Teddy Da Costa ja Antti Jaatinen jättivät seuran kesken kauden.

Tapparasta tulleen Antti Erkinjuntin kipparoiman Pelicansin kurssi kääntyi kauden edetessä, ja se pystyi välttämään pitkät tappioputket. Pelicansin sitkeydestä kertoi se, että joukkue pystyi lukuisia kertoja venymään tasoitukseen aivan pelin loppuhetkillä.

Norjan liigasta saapuneen Ben Bloodin johdolla sarjassa eniten rangaistusminuutteja ottanut Pelicans oli runkosarjan päätyttyä yhdeksäs, joten lahtelaiset pääsivät pudotuspelikiekon makuun vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisellä kierroksella vastaan tullut KalPa vei avaustaiston nimiinsä jatkoerässä 3-2. Puntit tasoittuivat Lahdessa Pelicansin lyötyä kuopiolaiset puhtaasti 4-0. Henkisesti vahvempi Pelicans meni lopulta neljännesfinaaleihin voitoin 2-1, kun lahtelaisten runkosarjan paras pistemies Ryan Potulny (13+23=26) iski ratkaisevan niitin KalPan arkkuun Niiralan montussa.

Kiekkobuumi heräsi Lahdessa toden teolla neljännesfinaalivaiheessa, jossa Pelicans sai vastaansa runkosarjan voittaneen HIFK:n. Kaksi ensimmäistä kamppailua olivat punapaitojen näytöstä, mutta tämän jälkeen ennakkoluulottomasti kiekkokontrollin itselleen ottanut Pelicans voitti kaksi seuraavaa osaottelua. Jatkopaikkaan se ei aivan riittänyt – nimivahva HIFK meni sarjasta jatkoon voitoin 4-2.

Kausi päättyi Lahdessa haikeisiin tunnelmiin, sillä kuudes osaottelu Pelicansin ja HIFK:n välillä jäi puolustajalegenda Jan Latvalan ammattilaisuran viimeiseksi peliksi. Liigan ottelutilaston ykköspaikkaa hallitseva Latvala pelasi Jyp HT:ssa, JYPissä, Jokereissa ja Pelicansissa yhteensä 1230 runkosarjaottelua ja 116 pudotuspeliä.

Juha Leimu teki joulukuussa pelatussa JYP-Pelicans-ottelussa suomalaista pääsarjatason jääkiekkohistoriaa ampumalla hattutempun 44 sekunnissa. Leimu voitti koko sarjan puolustajien maalipörssin 16 osumalla sekä pistepörssin 34 tehopisteellä.

Janne Juvonen pelasi loukkaantumisesta johtuen Pelicans-maalilla vain 30 ottelussa. Pelicans hankki syksyllä Juvosen paikkaajaksi vanhan tutun Niko Hovisen, jolle kertyi runkosarjassa 22 peliä. Joukkueen kolmosvahti Sami Rajaniemi siirtyi kesken kauden Kärppiin.


Päävalmentaja: Petri Matikainen

Kapteenit: Antti Erkinjuntti (C), Juhani Tyrväinen (A), Stefan Lassen (A), Pasi Puistola (A)

Pelaajavaihtuvuus oli Pelicansissa minimaalista Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisen johtaman projektin toiselle vuodelle. Maalivahtiosasto vahvistui edelliskaudella Jokereissa A-nuorten parhaaksi maalivahdiksi valitulla Joona Voutilaisella, ja hyökkäykseen värvättiin Tanskan kokenut arvokisakävijä Morten Poulsen.


Lähtökohdat kauteen 2016-17 olivat lahtelaisittain hyvät. Edelliskauden yhteisistä kokemuksista kasvanut joukkue tiesi nyt tasan tarkkaan, mitä yksilöltä Pelicans-yhteisössä vaaditaan. Sesonki alkoi kuitenkin vaisusti, sillä Pelicans ei tehnyt kahteen ensimmäiseen peliin ainuttakaan maalia. Usko ei silti horjunut, ja joukkueen tuloskäyrä osoitti tämän jälkeen tasaisen vahvasti ylöspäin.


Joukkue vahvistui merkittävästi syksyllä, kun lahtelaisen kiekkokoulun kasvatit Antti Tyrväinen ja Mikko Kousa tekivät paluun Pelicansiin. Seura sai värvättyä riveihinsä myös Justin Hodgmanin, joka nousi Pelicansin hopeakaudella 2011-12 lahtelaisyleisön suursuosikiksi.
Vankkumattomaan kiekkokontrollilätkään luottanut Pelicans kärsi kaudella jälleen loukkaantumishuolista, mutta se ei menoa hidastanut. Joukkue ei hävinnyt runkosarjassa kertaakaan yli kahta peliä putkeen.


Pelicans vahvistui vielä keväällä edelliskaudella NHL:ssä Galgary Flamesin paidassa pelanneella maalivahti Karri Rämöllä. Runkosarjassa kuudenneksi yltänyt Pelicans kohtasi neljännesfinaaleissa KalPan, joka tiedettiin heikosta pudotuspelihistoriastaan. Pelicans hallitsi hienokseltaan kahta ensimmäistä osaottelua, mutta KalPa oli molemmissa parempi jatkoerien jälkeen. Lahtelaiset kavensivat sarjan Kuopiossa 1-2:een, mutta tämän jälkeen KalPa meni menojaan ja voitti sarjan 4-1.


Jo edellisenä keväänä yhteen istutettu kolmikko Antti Erkinjuntti (9+32=41) – Juhani Tyrväinen (14+29=43) – Vili Sopanen (20+26=46) pystyi tekemään tasaisen tappavaa tulosta koko runkosarjan ajan. Sopanen teki runkosarjassa peräti kolme hattutemppua ja oli koko Liigan pistepörssin kuudes pelattuaan runkosarjassa vain 41 peliä. Ennätyskautensa pelanneet Tyrväinen (9.) ja Erkinjuntti (14.) sijoittuivat Sopasen tavoin pistepörssissä 20 parhaan joukkoon.


Konkurssiin ajautuneesta Bluesista Lahteen tullut Iikka Kangasniemi nakutti heti ensimmäisellä liigakaudella hulppeat 39 (10+29) tehopistettä. 170-senttisen taiturin matkaa hidastivat kaksi aivotärähdystä, joka söi runkosarjasta 13 peliä. Loukkaantumisesta kärsinyt ylivoimapelin erikoismies Juha Leimu voitti kauden 2015-16 tapaan Liiga-puolustajien maalikuninkuuden 11 osumalla.
Janne Juvonen kantoi maalivahdeista päävastuun (46 peliä) torjuntaprosentilla 91,10. Voutilainen pelasi kahdeksassa ottelussa, Rämö seitsemässä. Lahdessa kahden pelin vuokralla kävi myös vanha tuttu Jere Myllyniemi.


Liigassa kaudella 2016-17 debyyttinsä tekivät omat kasvatit Jesse Ahonen, Roope Mäkitalo ja Severi Lahtinen. Muita debytantteja olivat Valtteri Parikka, Arttu Heikkinen, Niko Kivelä ja Artturi Toivola.
Lauantaina 15.10.2016 pelattu Pelicansin 20-vuotisjuhlaottelu Tapparaa vastaan oli yksi runkosarjan kohokohdista. Isku Areenan 5371 katsojaa pääsivät todistamaan juhlahumussa Pelicansin komeaa 4-3-jatkoaikavoittoa hallitsevasta Suomen mestarista.


2017-2018

Päävalmentaja: Petri Matikainen

Kapteenit: Stefan Lassen (C), Nico Manelius (A), Hannes Björninen ​(A)