Leimun tunteikkaat jäähyväiset | Pelicans

Perjantai 26.4. 18:30 VS.

Leimun tunteikkaat jäähyväiset: ”Lahti ja Pelicans jättivät minuun ison jäljen”

Vuonna 2013 perheensä kanssa Lahteen muuttanut Juha Leimu ei olisi uskonut pelaavansa Pelicansissa kahta kautta pidempään. Tamperelaisen viisivuotinen ura Pelicansissa oli henkilökohtaisella tasolla menestys, vaikka selkäongelmat riivasivatkin puolustajaa pitkään – jopa arkielämässä. Nyt Leimu kääntää urallaan uuden sivun kotoaan Tampereelta käsin.

Juha Leimu palaa toukokuussa perheineen takaisin Tampereelle. (Kuva: Tomi Natri)

Isku Areena, Lahti. Juha Leimu istahtaa viimeisiä kertoja Ravintola Lämäriin ja tuijottaa kahvikuppi kourassaan areenan jäätä. Katse on tyhjä. Pelicansin kausi on saanut juuri dramaattisen päätöksen playoffsien 1. kierroksen ratkaisupelin jatkoerässä.

Samalla päättyi Leimun viisivuotinen Pelicans-ura, jolle olisi suonut onnellisemman päätöksen.

- Olo on haikea ja tyhjä. Varsinkin kun tämä vielä loppui kuin salama kirkkaalta taivaalta. On ollut aika tyhjää viime päivät, sanoo Leimu hiljaa ja hörppää kahviaan.

Pettymys paistaa miehen olemuksesta.

- Se (ratkaisupeli) oli tavallaan meillä niin hallussa, mutta sitten jääkiekko näytti, mitä se voi pahimmillaan olla. Tuli kaksi nopeaa takaiskua, ja sitten viimeinen vielä jatkoerässä. Siinä vaiheessa sitä oikeastaan vasta itsekin havahtui, että tämä oli tässä. Jäihän siitä huono fiilis. Aika Pelicansissa loppui kuin seinään.

Lahteen alun perin pariksi vuodeksi

Nyt 35-vuotias, koko aiemman pelaajauransa Tampere-Lempäälä-akselilla kiekkoillut Leimu oli vuonna 2013 isojen muutosten äärellä. Hän mietti alun perin puolisonsa kanssa muuttavansa Lahteen vain vuodeksi tai kahdeksi. Perheeseen oli juuri syntynyt tyttövauva. Kaupungin ja Pelicansin lämmin kohtelu Leimun perhettä kohtaan saivat heidät jäämään viideksi vuodeksi.

- En missään tapauksessa olisi uskonut Lahteen tullessani, että pelaan täällä viisi vuotta. Emme olisi voineet kuvitella, kuinka paljon Lahti ja Pelicans antoivat meille. Tämä oli uskomattoman hienoa aikaa ja Lahdessa oli hyvä asua. Pelicans hoiti aina asiat viimeisen päälle ja kaikessa oltiin valmiita auttamaan.

Perheeseen syntyi myöhemmin poika. Leimu sanoo, ettei heillä ollut pienintäkään syytä lähteä Lahdesta. Ystävyyssuhteitakin syntyi - myös joukkueen ulkopuolella.

- Haimme pysyvyyttä lähinnä sen takia, että kun oli hyvä olla, niin emme halunneet väkisin muuttaa mitään.

- Lassenin (Stefan) kanssa olimme kolme vuotta aika tiiviisti yhteydessä. Tullaan näkemään vielä tässä tulevina vuosina kyläilynä minun tai hänen luonaan, näin on asia sovittu. Muutenkin joukkueessa on sellaisia, joiden kanssa tullaan varmasti pitämään yhteyttä. Myös kentän ulkopuolelta on muodostunut paljon tuttuja, joihin tullaan pitämään yhteyttä. Lasten myötä on saatu tutustua Lahdessa paljon ihmisiin. Anti on ollut aika monipuolista.

Selkäongelmat rajoittivat pelaamista: ”Otin sen roolin kirkuen vastaan”

Leimun henkilökohtaiset saavutukset Pelicansissa olivat komeat. Tehopuolustaja voitti kaudella 2015-16 Liigan puolustajien maali- ja pistepörssin tehoin 16+18=34, ja uusi maalikuninkuutensa heti seuraavalla kaudella 11 osumallaan. Tehopisteet peliaikaan nähden olivat poikkeuksellisen mojovat, sillä selkävamma rajoitti pahemman kerran Leimun pelaamista edellä mainituilla kausilla.

- Oikeastaan kun koko viittä vuotta miettii, niin sattui joitakin vammoja, jotka tulivat pelitilanteessa. Sitten tuli selkävamma, joka kesti tosi pitkään. Alkuun pelasin sen kanssa väkisin ja sitten se meni ehkä pahemmaksi. Tässäkin asiassa Pelicans auttoi todella paljon. Sain sieltä kaiken tarvittavan, Leimu kiittelee.

- Osittain pelaaminen meni sitten siihen, että olin jäällä pelkästään ylivoimilla. En yksinkertaisesti pystynyt elämään kunnolla edes normaalia arkea silloin.

Siniviivalta tuhojaan tehneestä ylivoimapelin erikoismiehestä tuli puheenaihe koko kiekkoilevassa Suomessa. Kun täysipainoinen pelaaminen ei ollut mahdollista, Leimu oli otettu ”pelkästä” ylivoimaroolistakin.

- Mietin sen tavallaan niin päin, että olisin voinut samaan aikaan maata kotona ja märehtiä koko asiaa. Olin etuoikeutettu, että sain olla mukana peleissä ja seura antoi mulle sen mahdollisuuden kokeilla tällaista.

Pelkkä erikoistilanneroolikin tyydytti sinua?

- Todellakin tyydytti, otin sen roolin kirkuen vastaan. Kun pääsin tuollaista roolia kokeilemaan, niin se oli toisaalta henkisesti kova paikka, koska joku muu tuotti aina jäähyn ja sain itse olla se, joka menee vain ylivoimalle. Kannoin kovaa vastuuta mielessäni, että mun on pakko onnistua ja saada tulosta aikaan. Oli velvollisuus onnistua kanssapelaajia kohtaan.

- Iso tekijä onnistumisissa oli myös pelikavereilla. Henkilökohtainen tuloksenteko on aina niin monesta asiasta kiinni. Ylivoimasta puhuttaessa siihen tarvitaan aina koko viisikko. On iso kiittäminen jätkiä, joiden kanssa sain häärätä kaksi vuotta ylivoimalla.

Ennätysmies ei päässyt maistamaan voittamista

Kauden 2015-16 pakkien maalikuninkuutta edesauttoi joulukuinen ilta Jyväskylässä, jolloin punalamppu syttyi Leimun lavasta kolmeen otteeseen 44 sekunnissa. Temppu teki puolustajasta ennätysmiehen, sillä Suomi-kiekon pääsarjahistoriassa kukaan ei ole aiemmin tehnyt kolmea maalia yhtä nopeasti. Miltä saavutus tuntuu reilut kaksi vuotta myöhemmin?

- Se oli aika mielenkiintoinen sattuma. Oikeastaan silloin itse hetkellä ei edes ymmärtänyt koko asiaa. Maalit vain tulivat, ja siitä asiasta jauhettiinkin sitten jonkin aikaa. Kysymyksiin sai vastailla jopa kyllästymiseen asti, mutta se oli ihan ymmärrettävää. Joskus kun sitä on miettinyt, niin onhan se uskomaton juttu, miten sattui sillä lailla osumaan. Tulee varmasti myöhemmin mietittyä tätä vielä enemmän.

Vuodet käsittävät myös joukkuetasolla paljon muistoja, mutta mikään yksittäinen kausi ei jäänyt erityisesti viivatykin mieleen. Mitalipelien karkaaminen jäi harmittamaan.

- Voittamisesta pelataan, ja kun millään kaudella ei menty selkeästi sinne terävimmälle huipulle, niin nämä olivat sillä tavalla samanlaisia kausia. Pelattiin playoffseja neljänä vuotena, ja aika lailla samoihin vaiheisiin jäätiin kerta toisensa jälkeen. Voittamisen kannalta tämä jäi vähän vajaaksi. Jokaisella kaudella on tietenkin hauskoja tarinoita, joita on jäänyt mieleen. Mutta ne ovat joukkueen tarinoita ja sellaisina myös pysyvät, selitti Pelicansin kauden 2014-15 kapteeni.

Eteenpäin

Keskustelu Ravintola Lämärin tuoleilla vakavoituu. Samanaikaisesti perheensä kanssa ohi kävelee Libor Sulak, joka pelasi Pelicansissa lainalla Detroit Red Wingsistä. Herrasmiehillä on tullut aika siirtyä elämässä eteenpäin.

- Nyt päättyy kirjaimellisesti aika Lahdessa. Toukokuussa on edessä muutto takaisin Tampereelle. Puolisolla työt jatkuvat siellä suunnalla ja kun nuorempi täyttää kolme vuotta, niin hänellä on hoitopaikka valmiina, Leimu kertoo.

Leimun peliuran jatkuminen on todennäköistä. Asiat ovat kuitenkin vielä auki. *

- Haluja pelata kyllä on. Valitettavasti tämä viimeinen kausi ei mennyt minun kohdallani niin kuin olisin halunnut. Näin on varmasti miettinyt moni muukin. Juuri siksi haluaisin vielä jatkaa. Se tapahtuu sitten Tampereelta käsin, mutta missä, niin sen aika näyttää.

Leimu (213) oli päättyneen kauden joukkueessa Joonas Alanteen (218) jälkeen toiseksi eniten otteluita Pelicansissa pelannut kenttäpelaaja. Jäähyväiset ovat tunteikkaat.

- Haluan kiittää sekä kaikkia faneja että koko Pelicansin yhteisöä. Toimistoa, Lämärin henkilökuntaa, kaikkia kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Minua ja perhettäni on kohdeltu hienosti viisi vuotta. Ei ole mitään pahaa sanottavaa. Lahti ja Pelicans jättivät minuun ison jäljen. Tulemme vielä monesti vierailemaan Lahdessa ja käymään myöhemmin Pelsun peleissäkin. Ei sitä oikein vielä usko, että viisivuotinen tuli nyt päätökseen.

Kiitos panoksestasi Pelicansin hyväksi, Juha Leimu.

Pelicans

Teksti: Aleksi Salonen

* Ilves tiedotti viime torstaina, että tamperelaisseura on tehnyt Leimun kanssa yksivuotisen sopimuksen. Tämä ei ollut vielä tiedossa tätä juttua tehdessä.