Pohjois-Amerikkalaista rosoisuutta - Matteo Pietroniro tietää, mitä kiekkoyleisö rakastaa: ”Kovat taklaukset olleet aina iso osa jääkiekkoa”

Pelicansin uusi puolustajavahvistus Matteo Pietroniro ei ota taka-askelia, vaikka oman joukkuelaisen puolustaminen vaatisi hanskojen pudottamista.
<p>Ensimmäinen vuosi ammattilaisena. Viime kaudella USHL:ssä kapteenin C:ta kantanut Matteo Pietroniro haluaa olla hyvä roolimalli myös Pelicansissa. (Kuva: Elmeri Elo)<br></p>

Ensimmäinen vuosi ammattilaisena. Viime kaudella USHL:ssä kapteenin C:ta kantanut Matteo Pietroniro haluaa olla hyvä roolimalli myös Pelicansissa. (Kuva: Elmeri Elo)

Ulkoisesta habituksesta ei heti uskoisi, että Matteo Pietroniro on jääkiekon ammattilaissarjaan täysi keltanokka. 20-vuotias puolustaja on ensimmäistä kertaa elämässään Euroopassa, tutun ja turvallisen Pohjois-Amerikan ulkopuolella, mutta se ei ryhdikkäästä ja itsevarmasta olemuksesta paista pätkääkään. Pietroniro on tullut hakemaan Lahdesta ammatillisen ponnahduslaudan lisäksi myös elämänkokemuksia.

- Kyllähän se vähän jännitti tulla Pohjois-Amerikasta täysin uuteen paikkaan. Sopeutuminen on kuitenkin ollut helppoa. Ruoka on hyvää, ja ihmiset ystävällisiä. Tunnen oloni mukavaksi ja uskon, että tästä tämä vain paranee, tunnelmoi Pietroniro, jolla on sekä Yhdysvaltojen että Kanadan kansalaisuus.

Pietronirolla kävi siinä mielessä tuuri, että Pelicansin tämän kauden joukkueessa on paljon hänen ikäluokkansa pelaajia.

- Joukkueen muut nuoret ovat esitelleet minulle kaupunkia, mihin mennä ja mitä tehdä vapaa-ajalla. Eniten olen viettänyt aikaa Santun (Kinnunen) ja (Aleksi) Ekin kanssa. Heidän kanssaan on käyty syömässä sun muuta.

Viime kausi Yhdysvaltojen junioriliiga USHL:ssä jäi Pietroniron viimeiseksi nuorten tasolla. Hän oli joukkueensa Chicago Steelin kapteeni ja kiskaisi pakin tontilta 62 peliin kiitettävät 49 (13+31) tehopistettä. Pietroniro konsultoi Steelissa pelanneita suomalaisia Uula Ruikkaa ja Ville Räsästä kuultuaan, että Suomesta oli osoitettu kiinnostusta.

- Minulla oli kieltämättä hyvä kausi Chicagossa. Täältä osoitettiin jo joulun tienoilla kiinnostusta. Olen innoissani saadessani tämän mahdollisuuden, sillä uskon, että Lahti on paras paikka kehittyä. Sarja on täynnä loistavia pelaajia, ja täältä kasvaa jatkuvasti pelaajia maailmalle, Pietroniro tietää.

Pietroniroa ei ole varattu NHL:ään, mutta hän sai viime kesänä kutsun Florida Panthersin nuorten pelaajien leirille. Samalla leirillä oli Pelicansista myös Kinnunen, joka on Panthersin toissa kesän varaus.

- Leiri oli hieno kokemus. Siellä oppii ja saa käsitystä, mitä vaatii tulla NHL-ammattilaiseksi.

Nyt on aika ruokkia tavoitteita.

- NHL on pidemmän tähtäimen tavoitteeni. Haluan kehittyä täällä pari vuotta ja palata takaisin Pohjois-Amerikkaan unelmani perässä, pakki suunnittelee.

Jääkiekko Pietronirojen verissä

Yhdysvaltojen Idahon osavaltiossa Boisessa kasvaneen Matteo Pietroniron innostus jääkiekkoon juontaa juurensa hänen Marco-isältään, joka loi hänkin aikoinaan uraansa jääkiekkoilijana. Tänä päivänä mies toimii valmennuspuuhissa.

Matteo kertoo lapsuutensa olleen varsin värikäs. Siitä pitivät huolen neljä veljeä: Phil 25 v, Chad 23 v, Kris 18 v ja Massimo 17 v.

- Olemme todellinen kiekkoperhe, sillä me kaikki viisi veljestä pelaamme jääkiekkoa. Aloitimme lätkän jo 3-vuotiaina. Kiekko on meillä vahvasti verissä.

Veljesten päivän odotetuin hetki odotti aina koulupäivän jälkeen, kun pojat pääsivät kotiin pelaamaan katulätkää.

- Niissä peleissä veljesrakkaus roihahti välillä tappeluksi, mutta se oli silti mahtavaa aikaa. Eipä meillä ruokapöydässä koskaan paljon muusta keskusteltu kuin jääkiekosta, Matteo hekottaa.

Pietronirot muuttivat vuonna 2012 Kanadaan Marco-isän saatua valmennuspestin kanadalaisesta kiekkosarjasta QMJHL:stä. Matteo oli tuolloin 14-vuotias, ja koko veljeskatras siirtyi pelaamaan lätkää Quebeciin. Vaikka vuodet ovat vierineet ja veljekset edenneet kukin urillaan, ovat perhesiteet yhä vahvat.

- Meillä on superläheiset välit tänä päivänäkin. Saan paljon palautetta pelaamisestani kahdelta vanhemmalta veljeltäni, jotka pelaavat ammatikseen. Minä puolestani tuen nuorempia veljiäni heidän kiekkourillaan. Jeesaamme aina kaveria, jos toisella sattuu olemaan huono päivä.

Fyysistä preesensiä

Pietroniron peli otti mojovia harppauksia kovavauhtisessa USHL:ssä, josta varataan joka vuosi pelaajia NHL:ään pienillä numeroilla. Kuten todettua, nuori mies johti viime kaudella Chicago Steelin joukkoja kapteenin ominaisuudessa. Pietroniro oli otettu kunniatehtävästä.

- Olen oppinut paljon entisiltä kapteeneiltani ja vanhemmilta pelaajilta, joiden kanssa olen pelannut. Yritän olla hyvä roolimalli ja antaa jokaisessa harjoituksessa ja vaihdossa joukkueelle 100-prosenttisen panoksen. Sanoisin, että suurin osa johtajuudestani on tarttunut oppeina muilta ihmisiltä.

Pelaajatyypiltään Pietronirossa (185 cm/84 kg) on paljon klassista pohjoisamerikkalaista, jolla kova kamppailumentaliteetti tulee selkärangasta. Uratilastoissa on kuitenkin jotain kummaa. Vasemmalta ampuva pakki on iskenyt junioreissa aina vähintäänkin kelvollisia pistemääriä, mutta kuluttanut samaan aikaan jäähypenkkiäkin reilulla kädellä.

- Kuvailisin itseäni kahden suunnan puolustajaksi. Tykkään lähteä tukemaan hyökkäyksiä, toimittaa kiekkoa maalille, mutta myös pelata kovaa. En pelkää ottaa mustelmia joukkueen hyväksi. Puolustan aina joukkuekavereitani, ja välillä rapatessa roiskuu, mistä myös isot jäähyminuutit johtuvat, selvittää Pietroniro, joka istui viime kaudella rangaistusboksissa 102 minuutin edestä.

Puolustajalle vieraampi eurooppalainen pelityyli pakottaa Pietroniron tarkastelemaan pelaamistaan toisessa valossa.

- Olen tietoinen siitä, että kaukalot ovat Suomessa isompia, ja tilaa on enemmän. Minun on sijoituttava koko ajan hyvin ja luettava tilanteet nopeasti, sillä sarja on täynnä todellisia ammattilaisia, jotka kyllä löytävät tyhjän tilan kaukalosta.

Valmis pudottamaan hanskat

Yhdestä tavaramerkistään, kovista taklauksista, Pietroniro ei luovu. Pelin evoluutio on ohjannut Liigassa joukkueiden pelaamista nopeampaan suuntaan, ja samalla taklausmäärät ovat laskeneet. Alkavalla kaudella laidat kuitenkin ryskyvät - siis ainakin silloin, kun Pelicansin numero 7 on kaukalossa.

- Yleisö rakastaa kovia taklauksia, ja uskon, että niin myös kanssapelaajatkin. Taklaukset ovat olleet aina iso osa jääkiekkoa, ja toivottavasti niin tulee olemaan jatkossakin, Pietroniro linjaa.

Pelicansin kilpailullinen kausi alkaa CHL:ssä jo ensi viikon perjantaina. Pietroniro kokee oman harjoituskautensa sujuneen hyvin.

- On ollut tärkeää päästä näkemään, missä menen pelini kanssa. Olen saanut valmennukselta paljon kehittävää palautetta. Alan koko ajan omaksua Liiga-kiekkoa paremmin ja tiedän, mitä minulta halutaan, kun kausi alkaa.

Veljien kanssa käydyt nahistelut eivät jääneet Pietronirolla pihapeleihin. Hänet on nähty viime vuosina pudottavan hanskansa kiekkokaukalossa useampaankin otteeseen. Mutta sellainen Matteo Pietroniro on. Jos vastustaja kohtelee hänen joukkuekaveriaan kaltoin, siitä ei ilman muistutusta selvitä.

- Olen valmis pudottamaan tarpeen tullen hanskani myös Suomessa. Ihan milloin tahansa. Teen mitä vain joukkuelaisteni puolustamiseksi.

Pietroniro ja muu Pelicans-miehistö luistelevat ensimmäistä kertaa lahtelaisyleisön eteen perjantaina 23.8., kun Pelicans kohtaa Isku Areenalla ruotsalaisen Växjö Lakersin klo 18.30. Otteluun on yleisölle ilmainen sisäänpääsy.

Aleksi Salonen