Aaron Brocklehurst osoitti torstaina suurta sydäntä.

Pohjoisamerikkalaisessa jääkiekkokulttuurissa pätevät tietynlaiset lainalaisuudet, kirjoittamattomat säännöt. Yksi niistä on, että jos joukkuekaveria kohdellaan kaltoin, apuun riennetään välittömästi.

Pelicansin kanukkipakki Aaron Brocklehurst teki juuri näin. Kun Jokereiden Esa Pirnes täräytti Jan Latvalaa härskisti niskaan, kaikki jähmettyivät paikoilleen.

Kaikki, paitsi Brocklehurst.

Muiden vielä ihmetellessä Brocklehurst lähti liikkeelle kuin Naton ohjus. Pirnes sai muutamassa sekunnissa kimppuunsa erittäin vihaisen kanadalaisen.

- Se oli reaktio. Jos näet että kaveria ajellaan tuolla lailla takaapäin, haluat mennä auttamaan. Niin se vain menee, Brocks sanoi.

- Haluat pitää joukkuekavereidesi puolia. Mielestäni se oli melko likainen taklaus. Et ikinä halua nähdä kaverisi putoavan jäähän. Se oli sellainen tilanne, jossa tiesin heti mitä minun pitää tehdä.

Seurasi käsikähmä, joka päättyi molempien riitapukareiden lysähtämiseen jäähän. Mutta itse tappelun lopputulostakin tärkeämpää oli viesti, jonka Brocklehurst tappelullaan lähetti: kukaan ei koske meidän pelaajamme ilman, että saisi maksaa teoistaan.

- Juuri niin. Olemme joukkue, olemme perhe tuolla kentällä.

Brittiläisestä Kolumbiasta läheltä Vancouveria kotoisin oleva Brocklehurst on taitopelaaja, jota harvoin näkee myllyttämässä. Joten jos torstain painotalkoot olivat Pirnekselle harvinainen tapaus, oli se sitä myös Brocklehurstille.

- Ei se ollut minullekaan kuin ehkä kolmas tai neljäs tappelu. Sitä sattuu.

Toisessa erässä suihkuun lentänyt Brocklehurst joutui katsomaan ottelun lopun katsomosta. Kanadalaisen mielestä jälki oli hyvää, mutta tulos jäi vain uupumaan.

- Pelasimme taas hyvin. Mutta kuusi erää ilman maalia alkaa jo tuskastuttaa, Brocks huokaisi.

- Toivottavasti uusi vuosi tuo lisää maaleja tullessaan.