Seuraava kotiottelu: Osta lippuja
Pelicans – KalPa 27.3.2017 klo 18:30

Kausi 2011-2012

Takarivi vasemmalta: Huoltaja Martti Malinen, Fysioterapeutti Juha Nakari, Joni Häppölä, Jarkko Immonen, Teemu Rinkinen, Tommi Paakkolanvaara, Juha-Pekka Pietilä, Iiro Sopanen, Joonas Jalvanti, Kari Sihvonen, Hieroja Janne Kaartti, Huoltaja Reijo Loukiainen.

Keskirivi vasemmalta: Lääkäri Petri Villa, Sami Blomqvist, Pekka Jormakka, Marko Pöyhönen, Joonas Hurri, Joni Isomäki, Joonas Järvinen, Vili Sopanen, Max Wärn, Tero Koskiranta, Justin Hodgman, Janne Tavi, Joonas Kuusela, Joukkueenjohtaja Simo Vehviläinen.

Alarivi vasemmalta: Niko Hovinen, Ryan Lasch, Valmentaja Riku-Petteri Lehtonen, Jyri Marttinen, Matias Loppi (A), Päävalmentaja Kai Suikkanen, Arttu Luttinen (C), Toimitusjohtaja Ilkka Kaarna, Jan Latvala (A), Aaron Brocklehurst, Valmentaja Pasi Nurminen, Markus Seikola, Antti Rautiola

Kauden 2011 - 2012 kausikirja .pdf muodossa

Päävalmentaja: Kai Suikkanen

Kapteenisto: Arttu Luttinen (C), Jan Latvala sekä Matias Loppi (A)

Synkän edelliskauden jälkeen koitti syksy 2011. Pelicans oli palkannut päävalmentajakseen TPS:ssä mestaruuden voittaneen Kai Suikkasen. Ovi pelaajapuolella kävi kautta edeltäneenä keväänä ja kesänä tiuhaan molempiin suuntiin. Ennakkokaavailuissa Pelicans leimattiin liian tasapaksuksi ja kokemattomaksi, jonka hyökkäysarsenaali ei tulisi riittämään tosipeleissä.

Pelicans näytti kuitenkin epäilijöilleen hauista heti harjoituspeleissä. Pre-seasonilta saldoksi jäi vain yksi tappio, ja yhtäkkiä Pelikaanien ylle oltiinkin sovittelemassa mustan hevosen viittaa.

Suikkasen suojatit kuitenkin hävisivät kauden avauspelinsä Bluesille. Niin näytti käyvän myös toisessa pelissä Jokereita vastaan, kunnes Pelicans nousi kolmannessa erässä kuin ihmeen kaupalla kolmen maalin takaa tasoihin, ja vielä voittoon asti voittolaukauksien jälkeen.

Jokerit-pelin noususta tullut flow-tila siivitti Pelicansin kuuden pelin voittoputkeen. Lahtelaisten pelinopeus ja lyhytsyöttöpeli olivat myrkkyä vastustajille, ja kun maalissa seisoi seinä nimeltään Niko Hovinen, ei Pelicansin urheilullinen menestyminen tuntunutkaan enää mahdottomalta.

Ykköskenttä Arttu LuttinenTero KoskirantaRyan Lasch kylvi vastustajan päässä tuhoa ilta toisensa jälkeen. Mailavirtuoosi Justin Hodgmanin johtamalta kakkosvitjalta, laidoillaan Max Wärn ja Pekka Jormakka, tuli mainiota taustatukea, kunnes uransa parhaassa lyönnissä ollut Wärn loukkaantui ja joutui sivuun pitkäksi toviksi.

Radek Smolenak ja Ilkka Pikkarainen tulivat keväällä vahvistamaan hyökkäystä. Puolustukseenkin tuli vahvistusta tshekki Jan Platilin muodossa, joka ei kuitenkaan lopulta ollut Pelicansin etsimä vahvistus.

Pelicansin liito runkosarjassa ei hyytynyt kunnolla missään vaiheessa, ja se löytyi 60 ottelun jälkeen runkosarjan toiselta sijalta. Asetelmat pudotuspeleihin lähdettäessä olivat Lahdessa paremmat kuin koskaan.

Puolivälierissä vastaan asettui Kärpät. Käsittämättömien vaiheiden jälkeen Pelicans paineli välieriin game sevenin jälkeen voitoin 4-3. Välierissä Blues oli uskonsa uudelleen löytäneelle Pelicans-miehistölle vain suupala – lahtelaiset finaaleihin voitoin 4-1.

Finaaleissa Pelicans sai vastaansa viime vuosien kestomenestyjä JYPin. Pelicans voitti ensimmäisen koitoksen, mutta Hovisen paha lonkkavamma varjosti Pelikaanien menoa. Joonas Kuusela ja Janne Juvonen joutuivat näin kantamaan torjuntavastuun, ja hoitivatkin oman tonttinsa moitteetta. JYP oli kuitenkin parempi voitoin 4-1 ja vei Kanada-maljan mukaansa Jyväskylään.

Hopea oli ehdottomasti voitettu, sillä se oli Pelicansin seurahistorian ensimmäinen mitali.. Suurimpia onnistujia pelaajapuolella olivat koko sarjan pistepörssin voittanut Lasch (24+38), Hodgman (14+39), Koskiranta (10+32), Vili Sopanen (21+18), Luttinen (18+17), Joonas Järvinen (5+18) ja maalissa Hovinen (92,09 %).