Pelicans nollaa kauden huikealla päätösristeilyllä.

Isku Areenassa oli maanantaina hiljaista. Käytävillä ja tiskeillä ei tungeksinut kukaan, hallin käytäviä ei täyttänyt iloinen puheensorina eivätkä Lämärin asiakkaat saaneet lounastaa treenejä seuraten.

Kausi oli ohi.

Ainoastaan pukukoppikäytävältä kuului hieman jotain.

- Nyt alkaa olla ihan ok fiilis. Kiva päästä vihdoin kesälomille, matkajärjestelyjen parissa huhkinut Teemu Rinkinen hymyili.

Raamikas hyökkääjä pyöri pukukoppien edustalla siviilit päällä. Järjestelyt illan päätösristeilyä varten olivat täydessä käynnissä.

- Joo, kohta lähdetään laivalle. Siellä luultavasti katsellaan jääkiekkoa, kun sieltä tulee illalla HIFK – Jokerit.

Rentoutuminen tuli tarpeeseen. Risteilyisäntänä toimiva Rinkinen myönsi, etteivät kauden päättäneet karsinnat olleet pelaajille herkkua.

- Olihan siinä henkisesti paljon mietittävää. Ei se ollut ihan läpihuutojuttu, laituri nyökkäsi.

- Mutta sittenhän sen näki parin ensimmäisen pelin jälkeen, että pystyttiin ottamaan voitot vaikka pelattiinkin vähän huonosti. Sen jälkeen parannettiin ja otettiin tarvittavat voitot.

Vaikka Pelicans paketoikin Sportin suoraan neljässä ottelussa, mistään vasemmalla kädellä hoitelusta ei ollut kyse. Ei, vaikka siltä se katsomoon välillä näyttikin.

- Ehkä se vähän näytti siltä, mutta kyllä töitä sai ihan tosissaan tehdä. Varsinkin se ensimmäinen peli Vaasassa, olihan siinä tekemistä. Kyllä pojat jaksoi hyvin prässätä meitä.

Huikeasta risteilystä huolimatta lähipäiviin mahtuu myös vähemmän railakasta meininkiä. Laineilla liplattelu ja pyöriminen Tukholmassa ovat joukkueen viimeisiä yhteisiä hetkiä.

- Onhan se tavallaan haikeaa. Tämä on viimeinen reissu kun näkee enää tätä joukkuetta yhdessä, Rinkinen huokaisi.

- Moni lähtee menee eikä sitä tiedä, milloin seuraavan kerran näkee jätkiä.