Elettiin elokuuta 2010. Pelicansin joukkuepalaverissa minut esiteltiin uutena kasvona, joka tulee hoitamaan joukkueen tiedotusta. Tilaisuuden loputtua yksi mies nousi ja tuli ensimmäisenä esittäytymään katsoen silmiin, napakan kädenpuristuksen kera. Hän oli Pelicansin kapteeni Jan Latvala.

 

 

Jan Latvala pelaa HIFK:ta vastaan 900. SM-liigan runkosarjaottelunsa. Kaikkien aikojen tilastossa edellä on enää vain Lukko-ikoni Erik Hämäläinen, jolla pelejä on koossa huikeat 1001. Tällä menolla Eepin ennätys jää historiaan jo ensi kaudella. Latvala myöntää, että haamurajan ylittäminen on käynyt mielessä.

 

- Pitkä matka sinne vielä on, vaikka toisaalta vain pari kautta. Mutta kyllä se tuhannen pelin raja ja Eepin ennätyksen rikkominen ajatuksena on. Ei sitä kuitenkaan tule sen enempää mietittyä vielä tässä vaiheessa, sanoo Latvala.

 

Miehellä on ikää 38 vuotta. Menossa on 19. kausi SM-liigassa. Muistinvarainen mielikuva siitä, ettei Latvala ole koskaan ollut pidempään loukkantuneena osoittautuu oikeaksi.

 

- Ei ole tosiaan ollut mitään pidempiaikaisia loukkaantumisia. Tietysti siinä on tuurikin käynyt siinä mielessä, että ainahan tuolla kaukalossa vähän törmäillään. Siltä osin on säkä käynyt, ettei ole käynyt mitään pahempaa.

 

Pitkä ura ja vammoilta säästyminen tarkoittaa ilman muuta myös sitä, että Jan Latvala on pitänyt intrumentistaan koko ajan huolta todella huolellisesti.

 

- No joo. Tietysti tällä tasolla täytyy pitää itsestään hyvää huolta. Tällä tasolla kaikki… lähes kaikki pitävät kyllä hyvää huolta kropastaan. On pakko pitää, jotta ylipäätään pystyy pelaamaan. Pelejä on niin tiuhaan ja tämä on kovaa hommaa muutenkin, pohdiskelee Latvala.

 

- Mutta en mä mitään ole muuttanut. 20 vuotta olen aina tehnyt asioita suurin piirtein samalla lailla. Jotain pieniä trendieroja on harjoituksissa ollut vuosien saatossa, mutta pääpiirteissään on ympäri vuoden samaan tyyliin menty.

 

Entä paljon puhuttu Lappidoc-yhteistyö? Onko se tuonut paljon uutta tullessaan?

 

- Kyllä on. Oikeastaan joka kesä on ollut aina jotain pientä uutta. Ikinä ei ole ollut semmoista, että tämä olisi se ainut oikea tyyli, jolla treenataan seuraavat kymmenen vuotta. Lappidocin myötä on esimerkiksi palautumiseen liittyviä asioita korostettu. On tullut ravintolisät ja juomat palautteluun heidän puolestaan, mikä on kyllä tärkeätä, kun on kolmekin peliä viikossa. Siinä pitää osata se välipäivä käyttää oikein, että on kunnossa seuraavassa pelissä, tietää 900 pelin konkari.

 

Latvalan ura alkoi synnyinkaupungissa Jyväskylässä. Ensimmäiset tunnustelut SM-liigapeleihin hän sai kaudella 1992-93. Kaikkiaan JYPissä kului seitsemän kautta.

 

- Pelaajana olen nyt melkolailla samanlainen kuin silloinkin. Järkeä on varmaan tullut kokemuksen myötä lisää, ettei kohnaa joka paikkaan. Jäähyjä en ole koskaan ottanut kovin paljoa. Se on tietysti pelityylikysymys. En kokonikaan puolesta ole mikään röyhijäpakki… se hampaaton pakki. Olen aina pyrkinyt liikkeen kautta hoitamaan tilanteita, luonnehtii Jan pelaajaminäänsä.

 

Tässä yhteydessä muistutan, että viime kaudella syntyi kaikkien aikojen Jan Latvalan jäähyennätys: 46 minuuttia.

 

- Ei se voi pitää paikkaansa…

 

Pienen pohdinnan ja mieliin palauttelun jälkeen luku osoittautuu oikeaksi.

 

- Joo… Nyt kun tuli puheeksi, niin siellä taisi olla kaksi kymppiä joukossa. Toinen tuli vielä JYPiä vastaan Jyväskylässä.

 

Seitsemän JYPissä pelatun pääsarjakauden Latvala siirtyi Lahteen ja Pelicansiin, seuran ensimmäiselle SM-liigakaudelle 1999-2000.

 

- Se oli onnistunut siirto. Jypissä alkoi asiat jo maistua puulta ja jotain uutta piti keksiä. Hyvän ystäväni Koivusen Tonin kautta syntyi kontakti ja hommat eteni niin, että tänne tultiin. Oli hienoa tulla nousijajoukkueeseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikka se kausi ei sitten ihan lapaan mennytkään, muistelee Latvala.

 

- Liigassa kuitenkin jatkettiin, vaikka liigakarsinnatkin hävittiin. Kukaan ei sitä ääneen sanonut, mutta kaikki sen kyllä tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Ja sitten se siitä lähtikin kulkemaan ja pelattiin kolme tosi kivaa kautta.

 

Siirto Jokereihin vuonna 2003 oli Latvalalle ensimmäinen harppaus ns. suurseuraan. Tässä vaiheessa oli vakavassa harkinnassa myös siirtyminen Ruotsiin, mutta Jokerit oli houkuttelevampi vaihtoehto.

 

- Siellä ei mennyt ihan niin kuin olin kuvitellut. Olin tietysti tottunut aika isoon rooliin JYPissä ja Pelicansissa ja nyt olikin ns. huippujoukkue, jossa rooli olikin sellainen, mihin en ollut koko uran aikana vielä tottunut. Mutta siellä oppi toisaalta arvostamaan joukkueen menestymistä ihan eri lailla. Se hitsasi sitä joukkuetta, elettiin sen joukkueen menestyksen kautta ja oli sun rooli millainen tahansa, niin joukkueen menestyminen toi sen hyvän olon tunteen, kuvailee Latvala aikaa Jokereissa.

 

Tuolta ajalta tuli saavutuksena kaksi SM-hopeaa. Viimeisen Jokerikauden aikana Latvalalle tuli selväksi, etteivät hommat enää Jokereissa jatku, joten edessä oli uuden työpaikan etsintä.

 

- Siinä oli useampia vaihtoehtoja silloin ja lopulta päädyttiin Pelicansiin. Täältä oli niin hyvät muistot olemassa ja viihdyttiin tosi hyvin. Jo sen viimeisen Jokerivuoden aikana me tehtiin päätös, että aletaan rakentaa Lahteen omakotitaloa, vaikkei ollut vielä mitään tietoa, missä pelit jatkuu. Sikälikin Pelicans oli aika helppo valinta, sanoo Latvala.

 

Uran lopun häämöttämistä Jan Latvala ei halua vielä edes ajatella. Miksi pitäisikään? Kummelin urheilijahahmo Timo Silakkaa lainaten voisi sanoa, että ”urheilu maittaa ja kotiasiat on kunnossa”.

 

- Olo tuntuu edelleen hyvältä ja on kiva pelata. Se on tämänhetkinen tunne. Sekin auttaa, että pysyy mukana ja peli kulkee. Mennään niin kauan kun hyvältä tuntuu.

 

Kun peliura sitten joskus loppuu, niin valmennushommat kiinnostavat Latvalaa.

 

- Miksikäs ei… Kun on koko tähänastisen elämänsä jääkiekkoillut… Se on ollut niin suuri osa ihan jokapäiväistä tekemistä, että vaikea voi olla pysyä poiskaan kiekkoilun parista. Kolikon kääntöpuoli on tietysti se, että olisi mahdollisuus katsoa jotain muutakin hommaa työelämässä. En ole siltäkään osin vielä päätöksiä tehnyt, puntaroi Latvala.

 

Pelicansin tämän kauden joukkue saa kapteenin suorastaan suitsuttamaan kehuja.

 

- Tuntuu tosi hyvältä. Ainahan se on vähän kysymysmerkki, kun noin iso osa joukkueesta vaihtuu kerralla, mutta kaikki uudet pelaajat on istuneet saman tien todella hyvin joukkueeseen, niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin. Todella hyvähenkinen, nuorekas, nälkäinen ja työteliäs porukka. Semmoista urheilullista joukkuetta ymmärtääkseni haettiinkin ja siinä on tosiaan onnistuttu. Lähitulevaisuus tietysti näyttää sen lopullisen todellisuuden, että kuinka hyvin me istutaan yhteen ja miten pärjätään. Mutta tässä vaiheessa kaikki näyttää tosi hyvältä.

 

Pelicansin päävalmentaja Mika Toivola pitää joukkueensa kapteenia suuressa arvossa niin ihmisenä kuin jääkiekkoilijanakin.

 

- Lade on huippu-urheilija. Tuommoista pelimäärää ei voi kukaan saavuttaa, jollei pidä itsestään todella hyvää huolta. Kyllä 900 peliä on huikea määrä. Ja jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi Lade tulee, sen paremmin ja varmemmin hän pelaa. Sitä haluan vielä painottaa, että meillä ei ole vanhoja pelaajia, meillä on vain kokeneita, naurahtaa Toivola.

 

Jan Latvala on kapteeni ja herrasmies. Hieno urheilija ja perheenisä. Onnittelen häntä huikean 900 ottelun virstanpylvään saavuttamisesta ja toivotan paljon hienoja pelejä vastakin. Eepin saavuttamattomaksi luultu ennätys tulee selkä edellä vastaan.

 

Lauantaina juhlimme yhdessä Laden upeaa saavutusta Blues-matsissa Isku Areenalla.

 

 

Ilkka Talasranta