Maanantaina Isku Areenan ovista paukahti sisään väsynyt hahmo. Pelikassiaan raahannut Antti Tyrväinen muistutti enemmän nukkumattia kuin jääkiekkoilijaa.

- Kahden aikaan yöllä tulin Lahteen. Alun perin koneen piti laskeutua stadiin ysin maissa illalla, mutta se oli neljä tuntia myöhässä, Tyrväinen haukotteli.

- No, nyt ollaan turvallisesti kotona.

Silmäpussien lisäksi voimahyökkääjän kasvoja koristi nenään tullut tikki.

- Joo, pelissä tuli Svenssonilta mailaa. Mutta annoin totta kai samalla mitalla takaisin.

Pelillisesti Leijonien Moskovan reissu lässähti katastrofaaliseksi pannukakuksi. Ensimmäiset maaottelunsa pelanneelle Tyrväiselle kokemus oli kuitenkin hyvä.

- Ihan mukava oli käydä. Näki vähän millaista huippumaita vastaan on pelata.

- Ainakin ruotsalaiset ja venäläiset opettivat miten sitä kiekkoa oikeasti pelataan. Näin myös omassa pelissä puutteita, mitä pitää vielä kehittää.

Mitä, onko äijällä muka puutteita?

- No ainakin maalinteko ja se että pysyy koko ajan pelissä mukana. Henkilökohtaisiakin taitoja voi aina kehittää.

Moskovassa samassa pukukopissa pyöri Jere Karalahden kaltaisia kovia karjuja. Tyrskyn mukaan roskikset eivät kuitenkaan lennelleet, vaan kaikki ottivat tulokkaan hyvin vastaan.

- Hauskaa oli jätkien kanssa. Mukava reissu!

Pian luistimet ripustetaan hetkeksi naulaan ja jäähallin diskojytkeen korvaa tonttulakkien kilkutus. Joulua Tyrväiset lähtevät viettämään kotikonnuille alaville maille.

- Pohjanmaalle lähdetään perheen kanssa. Sunnuntaina sitten takaisin Lahteen treenaamaan, väsynyt pelimies paljasti.

Onko luvassa risuja vai pehmeitä paketteja?

- No… pehmeitä!